Kohti olympialaisia muutaman viikon sykleissä

#TARINA #UINTI 5.8.2020

Ari-Pekka Liukkonen suunnittelee tällä hetkellä kauttaa eteenpäin vain muutaman viikon jaksoissa. Kuva: Janne Ahonen

Viimeiset kuukaudet ovat olleet kaikille urheilijoille hyvin poikkeuksellisia, niin myös Suomen nopeimmalle uimarille, Ari-Pekka Liukkoselle. 31-vuotias jyväskyläläinen oli satsannut tähän vuoteen huolellisesti tähtäimenään Tokion olympiauinnit. Alkuvuodesta Australian lämmössä tehdyt hyvät harjoitukset oli tarkoitus ulosmitata kevään olympianäytöissä Nordic Tourilla ja vielä toukokuussa EM-uinneissa. 50 metrin vapaauinnin A-rajasta Tokion olympialaisiin puuttuu vain viisi sadasosaa.

– Ajatus oli pitää Helsingin ja Tukholman jälkeen pieni huili, jos vaikka olympiaraja olisi tullut ja valmistautua Budapestin EM-uinteihin, Liukkonen selventää.

Suunnitelmat muuttuivat totaalisesti maaliskuun aikana koronaviruksen seisauttaessa myös urheilun.

Starttikuvauksia tyhjässä hallissa

Kauden kalenterista pyyhkiytyivät ensin EM-kisat, ja sitten myös olympialaiset, jotka olisivat Liukkosen uran kolmannet. Hän osasi odottaa peruutuksia, mutta se ei lannistanut hänen treenifiilistään.

– Pari vuotta meni alaselkävaivojen kanssa niin, että starttaaminen teki kipeää, eikä sitä pystynyt treenaamaan. Keväällä tilanne sen suhteen alkoi olla sellainen, ettei starttien tekeminen enää kuormittanut selkää, Liukkonen kertoo.

Vaikka valmentaja Marko Malvela ja muu treeniryhmä piti koronasulkujen alkaessa treenitaukoa, Liukkonen tuli uimahallille erityisluvalla. Hän halusi hyödyntää poikkeuksellisen tilanteen, kun yksi Suomen suurimmista uimahalleista oli tyhjillään. Hiiren hiljaisessa AaltoAlvarissa oli hyvä kuvata ja hioa startteja ilman selkäkipuja.

– Peruskunnon treenaaminen siinä kohdassa ei olisi ollut mielekästä, koska ei tiennyt yhtään, milloin päästään kisaamaan. Mutta startin harjoitteleminen on taitotreeniä, josta on sellaista hyötyä, mikä ei katoa minnekään. Samaan aikaan osa muiden maiden kärkiuimareista pääsi harjoittelemaan ja osa näytti pitävän otetta yllä suihkussa tai kylpyammeessa, Liukkonen pohtii.

Pitkän radan olympianäyttökisat nopeissa olosuhteissa ovat Liukkosen tämän hetken toivelistan kärjessä. Kuva: Janne Ahonen

22 sekuntia ei ole iso juttu

Kun viime keväänä piti saada usean kovan kisan putki, on realismiksi vaihtunut se, että edelliset kunnon kisastartit Liukkonen otti viime joulukuun SM-uinneissa yli seitsemän kuukautta sitten. Tulevalta syksyltä hän odottaa kuumeisesti, että pääsisi pitkän radan kisoihin kirimään kisarutiinia kiinni. Ja mieluiten olympianäyttökelpoisiin karkeloihin. Silloin tavoite olisi Tokion A-raja 22,01.

– Kun tauko on ollut näin pitkä, on vaikea asettaa tavoitetta. Kaikki tähtää tietysti siihen, että olisin huippukunnossa ensi kesänä. Nyt olisi hyvä saada nopeiden olosuhteiden pitkän radan näyttökisoja, mutta kun tämä epävarmuus näyttää jatkuvan, pitää kisasuunnitelmien kanssa olla hyvin herkillä, Liukkonen sanoo.

Päämatkallaan hän on täräyttänyt alle 22 sekunnin vuosittain jo 2014 lähtien, paitsi viime ja tänä vuonna. Kolme vuotta vanha Suomen ennätys komeilee luvuissa 21,58, eli lähes puoli sekuntia Tokion rajan alapuolella.

– Kun saisi tähän muutamia startteja nyt paremmalla selällä, niin se 22:n alitus ei ole mikään iso juttu. Mutta onko tilanne sellainen, että se mahdollistuu. Olympiarajalla olisi merkitystä myös ensi vuoden budjettiin. Nyt kun putosin puolikkaalle apurahalle, eikä ole ollut kilpailuja, niin ei se ole oikein riittänyt arjen pyörittämiseen, Liukkonen pohdiskelee.

Ari-Pekka Liukkonen on uinut alle 22 sekunnin ensimmäisen kerran jo vuonna 2014, silloin hän saavutti EM-pronssia. Kuva: Lehtikuva

Kilpaileminen kaikki kaikessa

Viime viikonloppuna hän starttasi lyhyellä radalla Raisiossa ja tulokset olivat lupaavia 100 metrin vapaassa sekä 200 metrin vapaauinnin väliaikana kellotetun 50 metrin vapaassa.

– Itselleni se kilpaileminen on se juttu, mikä kaikista eniten motivoi. En ollut koskaan aiemmin Raisiossa käynyt. Oli pakko päästä kisaamaan, vaikka allas ei ollutkaan kovin nopea. Maaliintulo oli keskinkertainen. Nopeissa olosuhteissa sekä satanen että vinsta olisivat olleet hyvin lähellä SE-aikoja, Liukkonen analysoi.

Raision kello näytti sataselta 48,54 ja puolta lyhyemmältä matkalta 21,48. Jälkimmäinen kirjautuu jopa tämän vuoden maailmantilaston kärkeen ja on liki samaa tasoa, mitä Liukkonen esitti viime joulukuun EM-uinneissa.

Saadut tulokset alleviivasivat tuntumaa Jyväskylässä tehdystä työstä ja kertovat hyvästä harjoittelujaksosta. Treenivedot altaassa ovat olleet kovia ja salilla voimaharjoittelussa on liikuttu ennätystasolla. Liukkonen ja Malvela ovat yhtä mieltä siitä, että alla on onnistunut kesätreeni.

Selkävaivat ovat verottaneet Ari-Pekka Liukkosen starttitehoja parin viime vuoden ajan, mutta nyt tilanne on parempi. Kuva: Janne Ahonen

Olympialaiset kirkkaana mielessä

Jyväskylässäkin on uimahalli jälleen avoinna yleisölle ja arki piirun verran lähempänä vanhaa normaalia. Liukkonen asuu kilometrin päässä AaltoAlvarista ja polkee pyörällä kodin, uimahallin ja ruokakaupan väliä. Matkalle osuu myös Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, jossa on tarjolla tukipalvelut, kuten lääkäri, fysioterapia, psykologi ja testaus. Missä vaiheessa kautta nyt mennään?

– Koronan myötä kausirakenne meni jotenkin kokonaan uusiksi. Tässä ei ole ollut selkeätä kauden vaihtumisen kohtaa, vaan pikemminkin jonkinlainen sarja erilaisia jaksoja, Liukkonen mietiskelee.

– Ensi kesä ja olympialaiset ovat mielessä, mutta muutoin edetään nyt sellaisissa muutaman viikon sykleissä, johon muu ympäröivä maailma piirtää jonkinlaista muuttuvaa kehikkoa. Se kyllä sopii minulle, eikä ole niin katastrofi kuin joillekin perinteisistä harjoituskulttuureista tuleville huippusprinttereille, Liukkonen jatkaa.

 

Asiasanat

Tokio 2020