Hulkko & Jännes 2/3: Ulos luterilaisesta kärsimysopista

#UUTINEN #UINTI 29.7.2020

Hulkko ja Jännes juhlatunnelmissa kesän SE-uintien jälkeen.

Kun rintauimari Ida Hulkko siirtyi vuonna 2017 Mikkelistä Jere Jänneksen valmennukseen Tampereelle, suoritustaso lähti nopeasti nousuun. Sama kävi uudestaan kevät-kesällä 2019 vaikean Floridan yliopistovuoden jälkeen Jänneksen valmennuksessa. Mitä tarkoittaa Team Hulkon filosofia ”tosissaan, mutta ei totisesti”? Mihin tämä positiivisuutta huokuva urheilija-valmentaja -kaksikko on matkalla? Näihin kysymyksiin etsitään vastausta kolmen jutun juttusarjassa Hulkko & Jännes: Kohti Tokiota, Ulos luterilaisesta kärsimysopista ja Tavoitteena Podium.

Kevät 2017. Ida Hulkko koputtaa Jere Jänneksen valmentajakopin ovea viikko sen jälkeen, kun on siirtynyt TaTU Tampereen uimariksi Mikkelin Uimaseurasta.

- Jere. Meillä on ongelma. Minulla on treeneissä kivaa, ei tämä voi kehittää, Hulkko epäröi.

Tapaus kuvastaa, millaisen uimarin Jännes valmennettavakseen sai.

- Luterilaisen kärsimysopin oppilapsi. Pohjat oli hirveän kovat, mutta ei ollut mitään kykyä ottaa itsestä tehoja irti. Idan ajatus oli, jos ei satu, ei voi kehittyä, Jännes muistelee ja jatkaa.

- Tätä ajatusmaailmaa me lähdettiin muuttamaan. Meillä kaikki perustuu siihen, että pitää olla kivaa ja tekemisestä pitää nauttia.

Positiivinen ilmapiiri oli näkynyt myös ulospäin, kun Ida oli etsinyt itselleen uutta valmentajaa ja ympäristöä treenata.

- Olin kiertänyt alkuvuodesta 2017 ympäri Suomea hakemassa ärsykkeitä, treenaamassa ja keskustelemassa eri valmentajien kanssa. Jeren touhu oli näyttänyt ulospäin positiiviselta, treeneissä tekeminen oli ollut hyvää ja muutamien treenien jälkeen uskalsin sitten kysyä, alkaisiko hän valmentaa minua, Hulkko muistelee.

Hulkon suoritustaso lähti Jänneksen valmennuksessa nopeaan nousuun. Treeneissä uitiin lähes kaikki pääsarjat omaa lajia eli rintaa, mikä oli täysin poikkeuksellista ja positiivinen muutos siihen, mihin Hulkko oli tottunut. Rintauinnin tekniikkaa muutettiin paljon ja Jänneksen kuvailemia ”kovia pohjia” alettiin kaivamaan esiin maksiminopeutta ja irtiottokykyä kehittävillä treeneillä.

- Ehkä paras konkreettinen esimerkki on laktaattitasot. Idalta ei vielä hirveästi ollut mitattu laktaatteja, mutta ei ne olleet koskaan nousseet yli 10 (mmol / l). Minä olin sitä mieltä, että sprintterillä ne kyllä pitää nousta. Lopulta sitten jo 2017 syksyllä ne olivat 200 rintauinnin jälkeen jo jossain 22 (mmol / l) tienoilla, mikä on suunnilleen sen verran kuin mittarit suostuvat sanomaan, Jännes havainnollistaa.

Laktaattitasojen lisäksi myös kilpaluissa alkoi tapahtua, kun Hulkko nousi vuosina 2017 ja 2018 Suomen Mestariksi ja maajoukkueuimariksi. Vuoden 2018 pitkän radan EM-kisoissa hän oli viides.

Kevät 2019. Päätös Hulkon siirtymisestä Floridan yliopistosta ja täyden stipendin eduista takaisin Suomeen on tehty. Vuosi on ollut raskas eikä amerikkalainen tapa valmentaa isoa massaa ole toiminut Hulkon kohdalla.

Jännes tiesi saavansa kotiin ”rikkinäisen” urheilijan, mutta osasi menetellä tilanteessa oikealla tavalla.

- Siinä oli hyvä, että meillä on valmennusringissä Saarisen Anu, joka on ollut Jenkeissä itse ja tullut myös paluupostissa takaisin. Olimme Anun kanssa jo suunnitelleet Idan paluu niin, että ensimmäinen kohtaaminen minun kanssani oli vain lyhyt jutustelu ja Anu tuli treenien jälkeen antamaan vertaistukea. Minulla ei ollut sitä samaa kokemusta kuin Anulla ja Idalla. Se toimi, koska paluu perustasoon kävi melko nopeasti, Jännes muistelee kevätkesää 2019, joka huipentui Hulkon kohdalla Gwangjun MM-kisoissa 50 metrin finaaliin ainoana suomalaisena.

Palataan vielä täsmentämään kaksikon filosofiaa ”tosissaan, mutta ei totisena”. Tarkoittaako se, että tehdään vähän sinne päin? Että Hulkko on luonnonlapsi, jonka ei tarvitse tuntea kipua treeneissä tai että huippuvauhti löytyy vähemmällä treenaamisella ja hauskaa pitämällä? Ei, ei todellakaan tarkoita. Oikotietä ei ole. Kyse on molemminpuolisesta luottamuksesta ja kommunikoinnista.

- Ajatus on, että jos on hauskaa, niin silloin pystyt tekemään tosissaan, mutta silloin ei tehdä totisesti. Jos tekeminen menee totiseksi, laatu usein tippuu, koska sitä tehdään vain ulkoisen ärsykkeen vuoksi. Meillä tekemisessä on kyse sisäisestä motivaatiosta ja Idan oppimiskyvystä. Viesti menee perille, mitä sanon, ja siirtyy altaaseen, Jännes luettelee.

- Vaikka läppä lentää ja pidetään hauskaa, siinä vaiheessa, kun mennemme altaalle, minä otan eri roolin ja kuuntelen valmentaja Jereä, koska hän tietää tästä hommasta enemmän kuin minä, Hulkko luonnehtii.

- Vastapainona siihen, että hän luottaa minun ammattitaitooni minä tiedän, että Ida Hulkosta tietää eniten Ida Hulkko. Se on oleellinen pointti tässä. Se on sitä luottamusta. Minä luotan siihen, että minulle kerrotaan omista tuntemuksista se viesti, mikä on todenmukainen. Ida taas luottaa siihen, että minä kerron sen, mitä parhaiten osaan, Jännes täydentää.

Juttusarjan kolmas osa julkaistaan torstaina 30.7. ja siinä puhutaan urheilijan arjesta, olosuhteista sekä tavoitteista, joiden eteen kaksikko Tampereen uintikeskuksessa työskentelee.

 

Jari Lamminaho

Henkilöt

Ida Hulkko

Asiasanat

Tokio 2020