Vesipallon esittely

Vesipallo on monipuolinen ja vaativa pallopeli, missä kaksi joukkuetta pyrkivät saamaan pallon vastustajan hieman jalkapallomaalia muistuttavaan maaliin. Laji syntyi 1860-luvulla Englannissa ja tuli Suomeen 1900-luvun alussa. Suomeksi vesipallosäännöt ovat olleet vuodesta 1901 alkaen.

Säännöistä

Joukkueet koostuvat 13 pelaajasta, joista kerrallaan pelikentällä on 6 kenttäpelaajaa sekä yksi maalivahti. Aikuisten otteluissa pelataan neljä 8 minuutin erää tehokasta peliaikaa, kahden erän jälkeen joukkueet vaihtavat kenttäpuoliskoja.

Palloa saa pelata vain yhdellä kädellä. Maalin saa tehdä miten vain paitsi lyömällä palloa nyrkillä tai kahdella kädellä heittämällä. Pallollista pelaajaa saa taklata, pallotonta ei. Virheistä seuraa joko vapaaheitto, ulosajo tai rangaistusheitto.

Pelikentän virallinen koko on 30x20 metriä. Virallisissa otteluissa altaan syvyyden on oltava vähintään 180 cm. Jos veden syvyys on alle 150 cm, nostetaan maalin ylärimaa, jotta ylärima on pohjasta 240 sentin korkeudella.

Tiesitkö?

Vesipallo on vanhin joukkuelaji olympialaisissa! Vesipallo oli mukana jo vuonna 1900 Pariisin olympialaisissa.

Vesipallon koordinointi

Suomessa vesipallotoimintaa ohjaa lajikoordinaattori sekä sarjavastaava. Lajikoordinaattorina toimii Reija Häkkinen:
reija.hakkinen@uimaliitto.fi

Sarjavastaavana toimii Tua Turunen:
tua.turunen@uimaliitto.fi