• Etusivu
• Uutiset

Helsingissä järjestettiin kesällä 2000 uinnin, uimahyppyjen, taitouinnin ja avovesiuinnin EM-kilpailut. Tapahtuma on suurin suomalaisessa uintiurheilussa toteutettu ponnistus, jonka onnistumiseen tarvittiin iso joukko lajeille sydämensä menettäneitä toimijoita. Kilpailut pidettiin 28.6.–9.7. Mäkelänrinteen upouudessa uintikeskuksessa ja Espoon Pitkäjärvellä Nuuksiossa. Tässä juttusarjassa kerromme päivittäin kisoihin liittyvistä tapahtumista ja henkilöistä.

Lue kaikki EM 2000 -tarinat tästä! 

EM-kotikisoihin saatiin valmennusapua Venäjältä

Helsingin EM-uintien toisena päivänä 29.6. jatkettiin taitouinnilla. Ohjelmassa oli yksinuinnin ja joukkueuinnin ensimmäiset vaiheet, eli tekniset ohjelmat.

Suomella oli taitouinnin EM-kilpailuissa edustus edellisen kerran vuonna 1991. Nyt kesän 2000 kotikilpailuissa saatiin suomalaisväriä mukaan, kun kuopiolainen Jenni Hakkarainen (o.s. Väisänen) osallistui yksinuintiin. 21-vuotias taitouimari oli voittanut ensimmäisen senioreiden Suomen mestaruutensa jo heti 18-vuotiaana ja lähti EM-kisoihin hallitsevana Suomen mestarina.

– EM-kisoihin oltiin valmistauduttu puolitoista vuotta valmentajani Marjukka Suhosen kanssa, ja apuna oli myös pietarilainen Maria Ilina, joka kävi useasti Kuopiossa tuomassa harjoitteluun erityisesti taiteellisen puolen osaamista. Omana vahvuutenani oli tekninen osaaminen, joten Marian taiteellinen osaaminen lajin mahtimaasta käytettiin mahdollisimman hyvin hyödyksi koreografioiden suunnittelussa, Hakkarainen muistelee.

Taitouinti imaisi heti mukaan

Paljasjalkainen kuopiolainen ihastui taitouintiin Kuopion Uimaseurassa 11-vuotiaana. Tuolloin hän harrasti myös lentopalloa, mutta pian koitti valintavaihe, ja Hakkarainen valitsi vaatimusten ja treenimäärien lisääntyessä taitouinnin.

– En tiennyt uimaseuraan mennessäni taitouinnista mitään, mutta siellä oli tosi kiva ryhmä. Taitouinnissa viehätti monipuolisuus, uinti, notkeus ja musiikki. Se on näyttävä ja erikoinen laji, joka ei varmasti ihan ensimmäisenä tule mieleen harrastuksista, Hakkarainen avaa.

Vuosi 1996 oli Hakkaraiselle menestyksekäs, siihen kuului nuorten Pohjoismaiden mestaruuksia ja ensimmäiset nuorten EM-kisat Israelissa. Laji oli Kuopiossa kuitenkin pieni, ja osaamisen vahvistuessa hän erikoistui yksinuintiin. Pariuinnissa hän kilpaili juniorivuosina Vantaan Uimareiden Katri Saarisen kanssa.

Helsingin EM-kisoihin valmistautuminen sujui ilman loukkaantumisia, mutta treenaamisen ohella Hakkarainen myös työskenteli kaupassa, opiskeli ammattikorkeakoulussa bioanalytiikkaa sekä luki yliopiston pääsykokeisiin.

Passi unohtui Savoon

EM-kisapaikalle Hakkarainen muistelee matkustaneensa suoraan juhannuksen vietosta kesämökiltä. Tuliterässä Mäkelänrinteen uintikeskuksessa hän ei ollut aiemmin edes käynyt.

– Hallihan oli ihan uusi ja hieno, mutta kansainvälistä kisakokemusta oli jo sen verran, että olin nähnyt isoja kisapaikkoja. Sinne pääseminen vähän helpotti jo jännitystä, Hakkarainen muistelee.

Taitouinnit kisattiin Mäkelänrinteen hyppyaltaassa, jossa olosuhteet olivat siinä mielessä erikoiset, että katsomot sijaitsivat altaan lyhyillä reunoilla ja tuomaripaneeli leveällä reunalla. Tämän kuopiolaiset olivat kuitenkin jo osanneet ottaa huomioon koreografioissa, jotta esiintymissuunnat olivat oikeat.

– Sellainen kommellus siinä kuitenkin kävi, että EM-kisoissa piti tietysti todistaa henkilöllisyys ja kansalaisuus, eikä minulle tullut mieleenkään ottaa tälle kotimaan matkalle passia mukaan. Ajokortti ei kelvannut akkreditoinnissa, Hakkarainen nauraa.

– Vanhemmat sitten onneksi toivat passini tullessaan Helsinkiin kisoja katsomaan, niin saatiin sekin byrokraattinen juttu hoidettua.

Kisojen alla oli vielä lehdistötilaisuus, jossa oli mukana valtakunnan medioita. Kotikisojen myötä lajille saatiin laajaa näkyvyyttä ja median edustajat olivat taitouinnista kiinnostuneita. Monet haastattelut olivat Hakkaraiselle uutta.

Taiteelliset pisteet nousivat

Kaikki oli valmista kisan alkuun. Muun muassa Barcelonan olympiaedustaja Liisa Laurilan valmentajana tunnettu taitelijasieluinen Nadja Kaukoniemi oli tehnyt Hakkaraiselle uudet kilpailuasut, jotka tekivät vaikutuksen debytanttiin. Kaukoniemi osasi myös antaa pieniä vinkkejä ensimmäiseen senioreiden arvokisaan.

– En enää muista, mitä musiikkeja minulla oli, mutta tuntisin ne varmasti vielä. Puvut olivat aivan upeat ja sellaiset kuin kansainvälisen tason uimareilla oli, kankaat ja paljetit koreografioihin sopivat, Hakkarainen kuvailee.

Tavoite oli selkeä: 12 parhaan joukkoon EM-finaaliin. Sitä ennen piti suorittaa tekninen ohjelma ja vapaaohjelma, joiden tuloksilla finaalipaikat karsittiin. 21 uimaria aloittivat teknisen ohjelman kilpailun aamuyhdeksältä. Suomalaisen vuoro oli vasta toiseksi viimeisenä, joten hermostuttavaa odottelua riitti:

– Siinä teknisessä ohjelmassa laukesi vähän jännitys, mutta sitä kuitenkin oli sen verran, että ei mennyt aivan odotusten mukaisesti.

Hakkarainen kuvasi suoritustaan keskitasoiseksi, sellaiseksi, joita oli alla jo aiemmin. Teknisen ohjelman sijoitus oli 19:s pistein 76,440. Marginaalia 12 parhaan joukkoon jäi vajaat kymmenen pistettä, ja Hakkarainen tiesi sen olevan liikaa vapaaohjelmaa ajatellen. Ilahduttavaa oli, että tällä kerralla taiteellinen osio tuotti teknistä puolta enemmän pisteitä. Harjoittelun painotuksessa oli siis onnistuttu.

Seuraavan päivän (30.6.) vapaaohjelmassa kuopiolainen oli jälleen 19:s ja laskutoimitusten jälkeen alkukilpailun 12. sijaan ja EM-finaaliin jäi matkaa 9,73 pistettä.

– Vapaaohjelma meni minulta vähän paremmin kuin tekninen, mutta tavoite oli siellä finaalissa. Taso oli tosi kova.

Jo kahdeksatta vuotta putkeen Venäjä voitti kaikki taitouinnin EM-mitalit Helsingissä, yksinuinnissa, pariuinnissa ja joukkueuinnissa. Maan taitouintikuningatar, moskovalainen Olga Brusnikina, oli tuolloin 22-vuotias ja voitti ensimmäiset olympiakultansa vajaat kolme kuukautta myöhemmin Sydneyssä.

– Olga oli uskomaton, muistan hänen esittämisensä hyvin. Hän oli minulle silloin idoli ja esikuva, Hakkarainen tunnustaa.

Akateeminen ura alkoi EM-altaalta

Kevään 2000 pänttääminen tuotti Jenni Hakkaraiselle mieluisia tuloksia. Hän sai samalle syksylle opiskelupaikan Kuopion yliopistoon biokemian laitokselle.

– Taitouinti ei Suomessa elätä, ja piti ajatella jo keskittymistä opiskeluun. Helsingin EM-kisoista tuli hyvä huipennus uralleni, ja ilmoitin jo etukäteen kisojen jäävän viimeisikseni. Niiden jälkeen valtasi helpotuksen ja haikeuden tunne, Hakkarainen muistelee.

Taitouinti ei kuitenkaan jäänyt täysin elämästä. Hän valmensi junioreita Kuopion Uimaseurassa ja kouluttautui myös kansainväliseksi tuomariksi. Näin hän palasi EM-kilpailuihin vielä tuomarina kesällä 2006 Budapestiin.

Kuten altaassa, myös kuivalla maalla Hakkarainen on seurannut valmentajansa Marjukka Suhosen jalanjälkiä. Vuonna 2013 Hakkarainenkin väitteli farmasian tohtoriksi, eikä Kuopio ole lähtenyt menestyneestä urheilijasta ja opiskelijasta. Hän työskentelee operatiivisena johtajana silmälääketieteen alan tutkimuksessa, tarjoten lääketutkimuksen palveluita esimerkiksi isoille lääkeyrityksille.

– Tykkään edelleenkin uida ja pyöräillä. Harrastetriathloniakin olen tässä muutamana kesänä kokeillut, kun uintiosuus ei ole kynnyskysymys, mutta en täysmatkoja kuitenkaan, Hakkarainen kertoo.

6- ja 12-vuotiaat tyttäret ovat innostuneet cheerleadingista ja pitävät myös uimisesta.

– Kyllä Kuopion uutta uimahallia kovasti odotetaan koko perheen voimin ja mennään varmaan heti testaamaan. Oli tarkoitus myös käydä kesäkuussa katsomassa Kuopion taitouinnin SM-kisoja, mutta korona siirsi sitä. Telkkarista tietenkin katson taitouintia, jos sitä sattuu tulemaan, Hakkarainen päättää.