• Etusivu
• Uutiset

Helsingissä järjestettiin kesällä 2000 uinnin, uimahyppyjen, taitouinnin ja avovesiuinnin EM-kilpailut. Tapahtuma on suurin suomalaisessa uintiurheilussa toteutettu ponnistus, jonka onnistumiseen tarvittiin iso joukko lajeille sydämensä menettäneitä toimijoita. Kilpailut pidettiin 28.6.–9.7. Mäkelänrinteen upouudessa uintikeskuksessa ja Espoon Pitkäjärvellä Nuuksiossa. Tässä juttusarjassa kerromme päivittäin kisoihin liittyvistä tapahtumista ja henkilöistä.

Lue kaikki EM 2000 -tarinat tästä! 

4. päivänä jaettiin mitalit kahdessa lajissa

EM-kilpailujen neljäntenä päivänä kisattiin taas taitouinnissa Mäkelänrinteessä ja avovesiuinnissa Espoon Pitkäjärvellä. Suomalaisia ei nähty tänään kilpailuissa.

Taitouinnissa ratkottiin pariuinnin EM-mitalit, aamulla kisattiin vapaaohjelma alkukilpailussa ja uudelleen vielä illan finaalissa 12 parhaan parin kesken. Venäjä oli ylivoimainen mestari, Olga Brusnikina ja Maria Kisseleva keräsivät hurjat 99,360 pistettä. Ranska oli hopealla 2,2 pistettä perässä ja pronssit matkasivat Espanjaan reilun pisteen erolla ranskalaisiin.

Myös Pitkäjärvellä naiset urakoivat. 5 kilometrin avovesiuinnissa Saksan Peggy Büchse vei voiton, hän käytti matkaan tunnin ja 26,6 sekuntia. Tämä oli hänelle jo kolmas perättäinen Euroopan mestaruus, 27-vuotias rostockilainen ratkaisi voiton noin 400 metriä ennen maalia. Hopeakin meni Saksaan Britta Kamraulle ajalla 1:00.40,9 ja Tsekin Jana Pechanova sai pronssia lukemin 1:00.41,6.

Mäkelänrinteestä unelmoitiin pitkään

Suomalaisten uimahallien synty on ollut aina verkkaista. Ensimmäinen uimahalli valmistui Yrjönkadulle Helsinkiin vuonna 1928, mutta seuraavaa odoteltiin peräti 26 vuotta. Kansalaisten uimataidon kehittyminen tuhansien järvien maassa oli 1900-luvun alkupuoliskon ulkouimaloiden ja luonnonolosuhteiden varassa. 1950-luvulla uimahallit nousivat vihdoin myös Turkuun, Jyväskylään, Tampereelle ja Lahteen. Suomen ensimmäinen 50 metrin altaan uimahalli valmistui 1968 Vantaalle Tikkurilaan. Vuonna 1970 Suomessa oli 41 uimahallia. Tänä päivänä niitä on liikuntapaikkatietokannassa 192.

Pertti Mustonen kirjoittaa kirjassaan Unelmista uimalaan (Mäkelänrinteen Uintikeskus Oy, 2006) osuvasti: ”Harvaa asiaa Suomen uintikansa on niin hartaasti toivonut kuin suurta, mahtavaa ja kaikkivoipaa uintikeskusta. Sitä toivottiin ja siitä unelmoitiin sata vuotta.”

Vuonna 1957 perustettu Helsingin itäinen yhteiskoulu, nykyinen Mäkelänrinteen lukio, alkoi jo vuonna 1966 suunnitella koulun laajentamista muun muassa uimahallilla. Tästä alkoi 30 vuotta kestänyt unelma uudesta uimahallista Vallilanlaaksoon. Matkan varrelle mahtui paljon kirjeenvaihtoa, neuvotteluita, anomuksia, rohkaisuja, lykkäyksiä ja lausuntoja. Osapuolina olivat koulu ja kaupunki, eikä mitään konkreettista syntynyt. Paine lisätilalle kasvoi sietämättömäksi, kun 1986 alkoi urheilulukiokokeilu.

Pääministeri Lipponen saattoi hankkeen vauhtiin

1990-luvun alun lama runteli kaikkia julkisia hankkeita. Uimahallihanke oli juuri päässyt uuteen kuntasuunnitelmaan. Vuonna 1991 kaupunkisuunnitteluvirasto teki jopa alustavat piirrokset urheilu- ja uimahallista Käpylän urheilupuistosuunnitelmaan. Lama laittoi haaveet jälleen vastavirtaan. Lähes viideksi vuodeksi.

Vuonna 1994 käynnistyi hanke Hartwall Areenan rakentamisesta. Monitoimiareena valmistuikin Pasilaan reippaasti vuonna 1997. Myös Mäkelänrinteen uintikeskus hyötyi tästä projektista, ja sai ennen kaikkea poliittista tukea pääministeri Paavo Lipposen johdolla. Kokeneena vesipalloilijana ja uimarina Lipponen halusi Helsinkiin paitsi kansainväliset mitat täyttävän uintikeskuksen, myös EM-uinnit. Ajankohta oli urheilullisestikin otollinen, alla olivat menestyksekkäät Espoon sprintti-EM-uinnit, Antti Kasvion olympiamitali Barcelonasta ja Rooman MM-uinnit, joista Kasvio ja Jani Sievinen kantoivat Suomeen tärkeät neljä mitalia, kaksi kultaa ja kaksi hopeaa.

Uimahallia perusteltiin kuitenkin kuntalaisten liikuntatarpeiden ja uinnin kansanterveyden kärjellä. 

Yrjö M. Lehtosen johdolla kaupungille valmis suunnitelma

Vuonna 1993 Uimaliiton puheenjohtaja Matti Kivinen ehdotti, että Suomeen pitäisi toteuttaa kansainvälisten raamien uintikeskus, ja ehdotti Pirkkolan uimahalliin suurta laajennusta 50 metrin ratoineen. Keskustelu uintikeskushankkeesta sai alkunsa.

Uimaliiton Tuki ry otti asian toteuttaakseen, ja tuotti sekä kustansi pitkäjänteisellä työllä hankesuunnitelman ja piirustukset, jotka koskivat kokonaan uutta uimahallia ja jolle oli jo tontti Mäkelänrinteessä. Pirkkolan laajennus siis vaihtui uudeksi halliksi, jotta urheilulukion tilantarve täytettäisiin. Hankkeen avainhenkilö, Uimaliiton Tuen puheenjohtaja Yrjö M. Lehtonen sekä perustajajäsen Kai Hagelberg olivat olleet vaikuttamassa koulun uimahallihankkeeseen jo 1970-luvulla.

Helsingin kaupungille Tuki luovutti hankesuunnitelman 1995 ja seuraavana vuonna kaupunginvaltuusto vahvisti perustamissuunnitelman Mäkelänrinteen uintikeskukselle. Alle kolme vuotta myöhemmin arkkitehti ja EE-uimari Marjatta Hara-Pietilän suunnittelema uintikeskus valmistui kokonaisvastuu-urakkana YIT:n toimesta. Suomen suurin oli syntynyt.

Helsinkiläiset ottivat heti omakseen

Helsingin kaupunki omistaa Mäkelänrinteen uintikeskuksen yhtiön kautta. Mäkelänrinteen uintikeskus Oy:n toimitusjohtajana toimi kiinteistöneuvos Veikko Vermilä.

– Uintikeskus syntyi hyvillä suhteilla. Keväällä 1998 peruskiveä muurattaessa huomasin, että tämä projekti oli erityisen onnellisten tähtien alla. Paavo Lipponen toi korkean poliittisen tuen, Helsingin kaupungin puolesta tukivat ylipormestari Eeva-Riitta Siitonen ja apulaiskaupunginjohtaja Antti Viinikka. Uimaliiton Tuen Yrjö M. Lehtonen ja Uimaliiton Rolf Mikkola olivat myös avainasemassa, Vermilä kiittelee.

Helsinki-päivänä 12.6.1999 käyttöön vihitty uintikeskus ylitti kaikki odotukset. Hallia hehkutettiin niin käyttäjien, urheilulukion kuin mediankin puolesta.

– Apulaisjohtajani Kirsi-Marja Mustakari teki erinomaista työtä ja suunnitteli toiminnan. Kävijätavoitteemme ensimmäiselle vuodelle oli 350 tuhatta, mutta se olikin yli 600 tuhatta. Suosio yllätti meidät ja laskelmamme täysin, Vermilä päivittelee.

Kansanterveyttä ja huippu-urheilua

Mäkelänrinteen uintikeskuksen rakentamista kiirehdittiin kesän 1999 EM-uinnit mielessä, sillä kabineteissa kisoja oli jo Suomelle piirrelty. Arkkitehti Hara-Pietilän uintiurheilutuntemus näkyy hallin suunnittelussa, sillä se sopii tapahtumakäyttöön erinomaisen hyvin. Se konkretisoitui viimeistään kesän 2000 EM-kisoissa.

– Voi sanoa, että uintikeskus on oivallinen yhdistelmä kansankylpylää ja arvokisa-areenaa. EM-kisoilla oli erittäin suuri merkitys paitsi urheilijoille, myös kulttuurikaupunkivuotta viettäneelle 450-vuotiaalle kaupungille ja uudelle uintikeskukselle, Vermilä tiivistää.

Kisajärjestelyt olivat menestys, Euroopan uimaliiton puheenjohtaja Bartolo Consolo kiitteli vuolaasti. Ensimmäiset olympiavuonna järjestetyt EM-kisat osoittautuivatkin erittäin toimiviksi, ehkä siinä oli myös suomalaisosaamisella sijaa. Veikko Vermiläkin seurasi kisoja itse paikan päällä päivittäin ja nautti näkemästään.

– Sattuihan siinä jotain pieniä kömmähdyksiäkin. Minulla oli montakin palkintojenjakotehtävää, mutta en ollut muistanut niitä laittaa ylös. Eräänä päivänä sitten unohdin mennä seremonioihin. Kirsi-Marja Mustakari paikkasi siinäkin nopeasti minua, ja parempihan se oli yleisön kannaltakin.

Mäkelänrinteen uintikeskuksen mitat

Tilavuus 128.100 m3

Bruttoala 14.187 m2

Kokonaiskerrosala 14.096 m2

Yleisötilojen kerrosala 11.450 m2

Allasosaston pinta-ala 3.524 m2

Allaspinta-ala 2.015 m2

Katsomopaikat, kiinteät 838

Katsomopaikat, tilapäisesti 4.030

Pääallas 51,5 x 25 m, syvyys 2 m

Hyppyallas 25 x 16,5 m, syvyys 5 m

Monitoimiallas pinta-ala 168 m2, syv. 90-140 cm

Opetusallas pinta-ala 142 m2, syv. 30-90 cm

Lastenallas pinta-ala 35 m2, syv. 20-40 cm