• Etusivu
• Uutiset

Helsingissä järjestettiin kesällä 2000 uinnin, uimahyppyjen, taitouinnin ja avovesiuinnin EM-kilpailut. Tapahtuma on suurin suomalaisessa uintiurheilussa toteutettu ponnistus, jonka onnistumiseen tarvittiin iso joukko lajeille sydämensä menettäneitä toimijoita. Kilpailut pidettiin 28.6.–9.7. Mäkelänrinteen upouudessa uintikeskuksessa ja Espoon Pitkäjärvellä Nuuksiossa. Tässä juttusarjassa kerromme päivittäin kisoihin liittyvistä tapahtumista ja henkilöistä.

Lue kaikki EM 2000 -tarinat tästä! 

Kolmantena kisapäivänä kolme suomalaista

Helsingin EM-uintien kolmantena kilpailupäivänä 30.6. kamppailtiin taitouinnin lisäksi myös avovesiuinnissa. Taitouinnissa nähtiin Kuopion Uimaseuran Jenni Hakkarainen (o.s. Väisänen), joka sijoittui vapaaohjelmassa 19:nneksi, mikä oli myös hänen loppusijoituksensa teknisen ja vapaaohjelman yhteistuloksena.

Avovesiuinnissa koitti kisojen avauspäivä. Miesten viiden kilometrin matkalle oli edustajiksi valittu Timo AhoTampereelta ja Jukka Rintala Helsingistä. He olivat Suomen ainoat kilpailijat avovesiuinnissa.

Kaikkien aikojen pohjoisimmat avovesiuinnit

Avovesiuinnin ensimmäiset Euroopan mestaruudet ratkottiin vuonna 1989, mutta osaksi EM-kilpailujen ohjelmaa laji tuli vuonna 1995. Samalla vuosikymmenellä alkoivat myös MM-kilpailut. Olympiamatka avovesiuinnissa on 10 kilometriä ja ensimmäistä kertaa se kisattiin Pekingissä 2008. 

Maantieteellisesti kesän 2000 Helsingin kisat ovat edelleen pohjoisimmat koskaan järjestetyt avovesiuinnin kansainväliset arvokilpailut, joten olosuhteet olivat totisesti erilaiset kuin aiemmissa EM-kilpailuissa.

Helsingin EM-kilpailuissa 20 vuotta sitten matkoina olivat 5 ja 25 kilometriä. Miesten kisoissa osanottajia oli 27 ja 21, ja naisten kisoissa 24 ja 16.

Espoon Pitkäjärvi tarjosi sopivat puitteet lajille, jonka kisajärjestämisestä suomalaisilla ei juurikaan kokemusta ollut. Solvallan urheiluopiston rannassa kisat päätettiin kuitenkin pitää, sillä muotonsa puolesta Pitkäjärvi tarjosi juuri sopivan vesialueen ja opiston tilat oivallisen kisakylän. Sijainti Helsingin kupeessa oli myös erinomainen ja Nuuksion kansallispuiston luonto edusti suomalaista puhtautta parhaimmillaan. Lämmintä kesäkuuta toivottiin.

Luonnonsuojelualueena Pitkäjärvellä sai operoida vain yksi polttomoottorinen tukivene, ja se oli kilpailunjohtajan käytössä. Muut veneet, joita piti olla pidemmässä kisassa vähintään yksi uimaria kohden, varustettiin sähkömoottorein ja usealla akulla, jolloin veneistä tuli painavia. Yleisradion tv-kuvaajien oli vaikea pysytellä huippu-uimareiden vauhdissa näillä kulkineilla.

Lämpimät vedet antoivat odottaa itseään

EM-kisojen aikaan 22-vuotias helsinkiläisuimari Jukka Rintala muistelee nähneensä Uinti-lehdessä ilmoituksen EM-avovesiuintien suomalaiskarsinnoista jo paljon ennen kesää 2000.

– Katsottiin sitä valmentajani Mika Kekäläisen kanssa ja ajateltiin, että tuotahan voisi kokeilla. Olin uinut useita 1500-metrisiä ja harjoitteluni oli kestävyyspainotteista. Avovedessä uimisesta ei kyllä ollut minkäänlaista kokemusta, Rintala kertaa.

Karsintakisa järjestettiin Mäkelänrinteen uintikeskuksessa viiden kilometrin matkana ja kaksi nopeinta pääsi EM-joukkueeseen. Siitä alkoi Rintalan varsinainen opettelu kohti avovesikisoja. Valmentaja Kekäläinen muistaa myös, että kisaprojekti lähti pystymetsästä:

– Ajattelimme Petteri Laineen (valmennuspäällikkö) kanssa, että onhan kisaan saatava suomalaisiakin, kun täällä kerran uidaan. Ihan pioneerihengellä lähdettiin, ei ollut kokemusta yhtään. Jukan uintitekniikka kyllä sopi vaikka aallokkoonkin, se ei huolettanut, avovesiuinnin joukkueenjohtajana toiminut Kekäläinen tuumi. 

Kesä 2000 lämpeni tuskallisen hitaasti ja kaikenlaiset epäluulot alkoivat jo heräämään:

– Ensinhän luulimme, että kisa uidaan märkäpuvulla, mutta sitten saatiin tietää, että sitä ei saa käyttää. Kävin alkukesästä Pitkäjärvellä kerran viikossa, kun vesi oli jotain 13–14 astetta. Kävelin vain veteen laiturin viereen totuttelemaan kroppaa veteen ja se oli hiton kylmää. Muistan, että kasvoja ei pystynyt pitämään vedessä kylmyyden takia. Ruvettiin jo miettimään, että mitenköhän tässä käy, onko kisalle jotain minimilämpötilarajaa tai jotain, Rintala muistelee.

Kun veden lämpö kipusi 17 asteeseen, Rintala arveli pystyvänsä viiden kilometrin uintiurakkaan. Juhannuksen jälkeen säät onneksi lämpenivät ratkaisevasti:

– Siinä ihan viimeisinä päivinä vesi lämpeni niin, että kisapäivänä se oli 21 astetta ja olosuhteet olivat itse asiassa oikein hyvät, Rintala iloitsi.

EM-jalkapalloa uintikisoissa

Avovesiuinnin joukkueet majoittuivat Solvallan urheiluopistolla, niin myös pieni mutta pippurinen Suomi. Vitosen kisaan 30.6. oli ilmoittautunut 30 uimaria, joista 27 starttasi matkaan. Jukka Rintala muistaa kisoja edeltäneen illan tunnelmat:

– Timon ja minun viereisissä huoneissa asui Italian joukkuetta, ja arvelimme että he ovat kovia avovesiuimareita. Jalkapallon EM-turnaus oli käynnissä ja kuultiin ohuiden seinien läpi, että italialaisetkin katsoivat EM-välierämatsia Italia-Hollanti. Päätettiin, että psyykataan vähän, ja huudetaan ihan täysiä aina, kun Hollanti tekee maalin, Rintala juonii.

– Siinä kävi sitten niin, että Hollanti missasi matsissa neljä rankkaria, eikä me päästy huutamaan ollenkaan. Suunnitelma meni puihin, hän jatkaa.

Kisapäivänä tuli suomalaisille vielä yksi avovesiuinnin yllätys. Aina ilman uimalakkia kisannut Rintala sai tietää, että kisassa on uimalakkipakko. Aho ja Rintala saivat päähänsä kirkkaan pinkit lakit, ja isäntämaan uimarit erottuivat iloisesti joukosta. Samaan aikaan ulkomaiset rasvasivat ihoaan paksulla rasvalla suomalaisten ihmetellessä luomuna.

Kisa kulki joukkona puoleen väliin

Itse kisaan Aholla ja Rintalalla ei ollut yhteistä taktiikkaa. Sen verran sovittiin, että lähdetään tarkkaillen liikkeelle, jottei syödä kaikkia eväitä heti alussa. Joukko pysyi puoleenväliin, eli 2,5 kilometriin melko hyvin nipussa, kun käännettiin maalipaikan kohdalla. Rata oli helppo, vain kaksi käännöstä.

– Puolenvälin jälkeen se kärki nykäisi, ja pääjoukko hajosi. Siinä kohtaa en uskaltanut lähteä mukaan, vaan jäin jälkeen ja uimaan oikeastaan yksinäni. Jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt lähteä kärjen mukaan, koska menetin peesiedun. Ihan lopussa viimeisillä sadoilla metreillä tunsin jonkun kädet jaloissani, vaikka luulin olevani ihan yksin. Sain sen sitten pidettyä kuitenkin lopussa takanani, Rintala kertaa.

Hän tuli maaliin raivoisan loppukirin jälkeen 15. sijalla kellon näyttäessä 57:23,1. Häntä ahdistivat takana Unkarin ja Kroatian uimarit, mutta eteenpäin 14. sijaan oli vielä reilut 70 sekuntia.

Timo Ahon viitonen kulki aikaan 1:00:51,8 ja sijoitus oli 26:s.

– Sain kaiken irti kropasta, joten siitä jäi hyvä mieli. Ei ollut mitään painia tai kontakteja, vaikka niitä ennakkoon vähän pelättiin. Se jäi mieleen, että paljon piti suunnistaa nostamalla katsetta ylös vedestä, ja välillä tuli kilpailunjohtajan veneen moottorin pakokaasua henkeen, Rintala sanoo.

Italialaiset olivat kovia ottaen kaksoisvoiton. Euroopan mestari Luca Baldini kellotti 55:13,1.

– Olin kisaani tyytyväinen. Mutta ei tullut hinkua 25 kilometrille, se on aikamoinen matka, Rintala huomauttaa.

20 vuotta ja paluu uintitreeneihin

Mäkelänrinteen urheilulukion ylioppilaana Rintala koki Helsingin EM-kisat ylpeyden aiheina ja nautti nähdessään vielä Mäkelänrinteen uintikeskuksen kansainväliseen kisa-asuun puettuna. Omaa treeni-intoa EM-kisat vauhdittavat vielä puolisen vuotta eteenpäin.

– Treenasin kovaa, kunto kasvoi ja tein ennätyksiäkin, mutta sitten tuli armeija, ja alokasaikana ei uitu ollenkaan. Se tavallaan puhkaisi uintikuplan, kun näki armeijassa poikkileikkauksen omasta ikäluokasta. Mielenkiinto kohdistui muihin asioihin ja se uinti jäi sitten siihen, Rintala johdattaa.

Vuoden mittaisen asepalveluksen jälkeen hän hakeutui opiskelemaan lääketieteelliseen tiedekuntaan, jonka jälkeen työt veivät Pohjois-Suomeen.

– Olen toiminut kymmenisen vuotta kirurgina, nyt vatsaelinkirurgina Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Olen käynyt uimassa silloin tällöin, mutta juuri maaliskuussa liityin Oulun Uinnin masters-ryhmään, Rintala paljastaa.

Koronavirus sotki treenit, jotka alkavat toivottavasti pian uudelleen, mutta EM-uimari on maltilla liikenteessä:

– Jotenkin se oli kyllä kivaa ja paloa on uintiin vieläkin. Sanoin, että varmaan vuoden verran pitää treenata ennen kisaamista, mutta mulle vakuuteltiin, että kyllä puoli vuotta riittää! Hämmästytti, kuinka kovaa siellä mennään, itselle oli näin parinkymmenen vuoden jälkeen kropalle melkoinen shokki, kun tehoja piti nostaa, Rintala nauraa.

Miehet 5 km tulokset

1. BALDINI Luca ITA 0:55:13.1
2. VENTURINI Fabio ITA 0:55:16.4
3. MECA David ESP 0:55:35.3
4. LECAT Stéphane FRA 0:55:36.8
5. AKATIEV Alexei RUS 0:55:38.0
6. STOICHEV Petar BUL 0:55:39.2
7. POISSIER Emmanuel FRA 0:55:40.6
8. ERCOLI Simone ITA 0:55:47.7
9. GOMEZ Stéphane FRA 0:56:00.1
10. WANDROTSCH Christof GER 0:56:01.8
11. BEZROUCHENKO Evgueni RUS 0:56:02.1
12. IVANOV Ivan RUS 0:56:03.5
13. CUETO Francisco Jose ESP 0:56:06.0
14. HOFFMANN Ben GER 0:56:09.4
15. RINTALA Jukka FIN 0:57:23.1
16. TÓSZEGI Márton HUN 0:57:25.6
17. PTICAR Stjepan CRO 0:57:26.0
18. WEISS Martin SUI 0:57:39.8
19. BUDNÁK Vítezslav CZE 0:58:55.8
20. CSELENYI Balázs HUN 0:59:38.1
21. HANSMANN Christian GER 0:59:38.3
22. KYRAL Václav CZE 1:00:27.4
23. STRAKA Igor SVK 1:00:31.0
24. FICHTL Jakub CZE 1:00:43.0
25. OBST Jakub SVK 1:00:45.3
26. AHO Timo FIN 1:00:51.8
27. FYTCHE David GBR 1:00:59.5