Kuva: Jussi Salminen
On käynnissä erikoinen olympiavuosi. Katseet oli suunnattu vahvasti toukokuussa kisattaviin EM-uinteihin Budapestissa, sekä tietysti sieltä eteenpäin Tokion olympialaisiin. Koronaviruksen puhkeamisen myötä löydämme itsemme nyt erilaisesta tilanteesta. Tulevat viikot ja päivät näyttävät miten tilanteesta edetään eteenpäin. Kisaamaan päästään normaalisti taas aikanaan ja se varmasti tuntuu silloin erityisen hyvältä.
Budapestiin EM-rajan ehti saavuttaa jo 13 uimaria. Myös junioritasolla nuorten EM-kisarajan saavuttaneita on jo mukavasti, kuusi uimaria, mikä on selkeästi nousujohteinen suunta viime vuosien nuorten EM-joukkueiden kokoon verrattuna tässä vaiheessa kautta.
Erityisen ylpeä olin myös joulukuun Tampereen lyhyen radan SM-kisojen tasosta. Nuorten esiinmarssi oli laajaa ja taso monissa lajeissa selkeästi korkeampi kuin aikaisempina vuosina. Siitä suuret onnittelut kaikille nuorten ja aikuisten valmentajille. Suomalaiset uintivalmentajat ovat siis tehneet hyvää työtä!
Tässä uudessa tilanteessa on myös hyviä puolia. Valmentajilla on nyt hyvää aikaa keskittyä itsensä kehittämiseen.
Me Uimaliitossa pohdimme aina, miten voisimme entisestään tukea suomalaisten uintivalmentajien kehittymistä? Valmentajan osaaminen on avainasemassa tässä yhtälössä. Yksilön osaaminen kehittyy mielestäni tehokkaimmin olemalla aktiivinen uuden tiedon hankinnassa ja haastamalla itsensä hankitun tiedon käytössä pohtimaan, miten tietoa voi parhaiten soveltaa arjen käytäntöön. Tietoa on paljon ja jokainen meistä valmentajista kaipaa sparrausta juuri tietomäärän soveltamisessa käytäntöön.
Puhetta ytimestä
Suuri osa valmentajan kehittymistä on muiden valmentajien kanssa valmennuksesta keskusteleminen. Valmentajien keskinäinen keskustelukulttuuri on kehittynyt mutta keskustelua valmennuksen ytimestä on suomalaisessa uintivalmennuksessa silti mielestäni melko vähän. Puheenaiheet ovat liian usein hieman ytimen sivusta tai kokonaan sen ulkopuolelta.
Haluankin haastaa kaikki valmentajat rohkeasti puhumaan enemmän päivittäisestä valmennuksesta muiden valmentajien kanssa. Pyytäkää vaikka toinen valmentaja kerran kuussa kahville ja ottakaa jokin teema, josta puhua. Mitäs jos tänään puhuttaisiin rintauinnin pintautumisesta? Jos haastamme itsemme menemään säännöllisesti mukavuusalueen ulkopuolelle, osaamisemme kehittyy aivan uudelle tasolle.
Kuva: Timo Paakkanen
Uimaliitolta tukea valmennuspuheelle
Uutena sisältönä aloitamme valmennuksen ytimeen kohdistuvan blogisarjan. Valmennustiimimme ja valmennuksen eri osa-alueiden ammattilaiset valmennuksen huipulta avaavat blogeissa omia ajatuksiaan konkreettisista päivittäisvalmennukseen liittyvistä asioista. Blogisisältöjen ilmestymistahti on noin kerran kuukaudessa ja sisällöt tulevat olemaan hyvin vaihtelevia.
Tulemme esimerkiksi kuulemaan ikäkausi- ja nuorten maajoukkueen vastuuvalmentajien kokemuksia maajoukkueleirien uimareiden harjoitettavuuden eroista vedessä ja kuivalla. Fysiotiimimme avaa konkretian tasolla liikkuvuuden testauksesta tehtyjä löydöksiä ja sitä, mitä asioita voidaan tehdä niistä löytyvien kehityskohteiden parantamiseksi. Näemme myös arkivalmennuksen videoblogeja suoraan altaan laidalta Suomen kärkivalmentajien suilla ja kasvoilla. Myös esimerkiksi biomekaniikkaan liittyviä uintitekniikka- ja kilpailuanalyysilöydöksiä tullaan käsittelemään.
Uuden blogisarjan tavoitteena on siis saada aikaan lisää puhetta valmennuksesta ja kertoa faktapohjaista tietoa valmennuksesta suomalaisten uintivalmentajien käyttöön. Haluamme myös jakaa intohimomme suomalaisen uintivalmennuksen kehittämistä kohtaan.
Toisena uutena sisältönä olemme aloittaneet valmentajaverkoston tapaamiset, joihin pyrimme löytämään valmentajia kiinnostavia aiheita. Kuuntelemme teitä mielellämme verkoston sisältöjen suhteen, joten olkaa aktiivisia asian tiimoilta ja ottakaa herkästi yhteyttä.
Ollaan ylpeitä osaamisestamme ja mahdollisuudesta olla osa tätä mahtavaa lajia!
Teksti: Jari Varjonen, olympiavalmentaja