Kuva: Jussi Salminen
Elämme nyt kovin harvinaista aikaa uintivalmentajina. Altaalle ei juurikaan pääse, ja uimareita näkee lähinnä ruudun välityksellä. Tällaisena aikana on hyvä ottaa hetki itselle valmentajana, kuppi kahvia ja palata perusasioiden äärelle. Mitä ollaan tehty, missä ollaan ja mihin ollaan menossa. Tässä meidän omia ajatuksia valmennuksen suunnittelusta.
Valmentajina tulemme varsin erilaisista taustoista ja järjestelmistä. Onkin tärkeää tiedostaa mitä meiltä halutaan ja mihin olemme menossa. Onko tavoitteena tehdä vuoden aikana paras mahdollinen, jonka jälkeen uimari siirtyy esimerkiksi tasojärjestelmässä eteenpäin? Onko seurallamme linja, joka sanelee mihin asioihin minun tulee ryhmäni kanssa keskittyä? Onko tulevalla valmentajalla tarkka visio, mitä tulee osata hänelle siirryttäessä? Vai tiedänkö valmentavani uimaria useamman vuoden, jolloin voimme suunnitella harjoittelun progressiivisuuden tulevalle neljälle vuodelle?
Mitään ei voi ennustaa, kuten vallitseva maailman tilanne näyttää, mutta suunnitelmia on helpompi muokata, kun on visio mitä optimitilanteessa tekisi. Pohjan tälle luo pitkän tähtäimen suunnitelma, joko oma tai seuran, josta selviää mihin tulevana kautena kannattaa keskittyä. Tämän jälkeen onkin edessä kausisuunnitelma.
Aloita listaamalla kausisuunnitelmaan seuraavat:
- KAUDEN TAVOITTEET
- kisat
- koulujen lomat
- leirit
- pyhät (onko halli kiinni tai poikkeavasti auki)
- koeviikot
Tavoitteet määrittelevät kaudelle rakenteen. Ovatko tavoitteet tulos- vai ominaisuusperusteisia, vai sekä että. Lapsuusvaiheessa ja valintavaiheen alussa kannattaa valmennuksellisesti keskittyä ensisijaisesti ominaisuuksien vahvistamiseen monipuolisesti, eikä välttämättä kannata tuijottaa kovinkaan tarkasti kilpailukalenteria kautta suunnitellessa. Toki uimareiden omat tulos- ja sijoitustavoitteet tuovat motivaatiota harjoitteluun, ja niitä on valmentajana hyvä olla tukemassa. Niiden huomioiminen kuitenkin korostuu uimarin polun myöhemmissä vaiheissa.
Tavoitteiden jälkeen on hyvä päättää montako huippua teet kaudelle ja minkälaiseen rytmitykseen oma valmennusfilosofiasi pohjautuu (kirjallisuudesta löytyy useita vaihtoehtoja). Kun tiedät huippujen määrän, pohdi seuraavaa:
- montako viikkoa yksi kausi on ja mitä se pitää sisällään
- montako pienempää sykliä kauteen mahtuu ja miten ne etenevät kohti kisoja
- pilko vielä tämä pienempi sykli viikoiksi (mikä on esim. ko. viikon painotus)
- lopuksi pilko viikko päiviin ja mieti mikä on kunkin päivän treenin tavoite
Kun on suuri kuva valmiina, voi alkaa miettimään mitä kaikkea suunnitelmaan tulisi kauden mittaan sisällyttää. Tämä toki riippuu huomattavasti uimarin iästä ja tasosta. On myös erittäin tärkeää tuntea uimarin vahvuudet ja heikkoudet, ja pyrkiä vaikuttamaan näihin ryhmäharjoittelusta huolimatta myös yksilötasolla.
Huomioonotettavien asioiden lista on huomattavan pitkä ja välillä varmasti kaikista valmentajista tuntuu, että meidän tulisi olla itse uintivalmennuksen ohella myös monen muun alan ammattilaisia. Tämä toki pitääkin paikkansa, mutta erityisesti uimarin vanhetessa on myös valmentajana tärkeää tunnistaa omat kykynsä ja etsiä muista ammattilaisista tukea omaan valmennusrinkiinsä. Kaikkea ei tarvitse osata ja voida tehdä itse.
Jotta valmentaja ja uimari voivat olla perillä kehittymisen tarpeistaan, tulee kausisuunnitelmaan sisällyttää testausta. Testit ja ajankohdat testeille on kuitenkin tärkeä miettiä tarkkaan, jotta saatava data olisi mahdollisimman totuudenmukaista ja antaisi oikeita työkaluja harjoittelun suunnitteluun. Parhaimmillaan testaus lisää motivaatiota ja auttaa ominaisuuksien kehittämisessä ja tämä tulisikin aina pitää mielessä.
Kausisuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan toki muutakin kuin harjoitusten konkreettinen läpivieminen. Uimarin oma asenne ja henkinen valmius määrittelevät paljon mitä lopputulos on. Valmentajan tehtävä on auttaa uimaria tässä asiassa suunnittelemalla harjoitukset riittävän kiinnostaviksi, haastaviksi ja motivoiviksi, ja toki olemalla niin fyysisesti kuin henkisestikin läsnä harjoituksissa. Henkinen valmennus on päivittäistä vuorovaikutusta, jota ei voi irrottaa omaksi osakseen. Urheilupsykologit tuovat hyvän lisän tähän ja kannustamme toki kaikkia ottamaan myös ammattilaisia mukaan yhteistyöhön, jos se vain on mahdollista. Se ei kuitenkaan poista valmentajan vastuuta, onhan valmennuksessa aina kyse kokonaisvaltaisesta tekemisestä.
Seuraavassa blogikirjoituksessa avaamme ajatuksiamme taidoista ja ominaisuuksista, joita näin maajoukkueen valmentajina toivoisimme kotivalmennuksessa huomioitavan.
Teksti:
Marjoona Teljo, nuorten olympiavalmentaja
Simo Karvinen, nuorten olympiavalmentaja