200 metriä rintauintia – helppo ja kiva

#TARINA #UINTI 2.12.2019

Tapio Junninen osallistuu ensimmäisiin EM-kilpailuihinsa tällä viikolla Glasgow'ssa. Kuva: Jussi Salminen

Lyhyen radan EM-uinneissa Glasgow'ssa altaalle astelee rintauimari, joka tekee läpimurtonsa kansainvälisiin arvokilpailuihin vasta 24-vuotiaana. Se ei ole tavallisin tie EM-tasolle suomalaisessa uinnissa, ja vaatii paljon kärsivällisyyttä. Tapio Junnisella sitä on.

Espoolaisen neljän lapsen perheen nuorimmainen aloitti uinnin 10-vuotiaana. Kuusi vuotta vanhemman Mikko-veljensä uintikisoja seurattuaan hänen tiensä vei Vantaan Poseidonin Vesiralleihin. Se oli Tapio Junniselle ensimmäinen harrastus urheiluseurassa. Uinti vei nopeasti mukanaan, ja laji oli tullut jäädäkseen. Perheen kuopuksella on taustaa myös pianonsoitosta, josta hän löytää yhtäläisyyksiä urheiluun, rytmiikan kautta.

Miksi uinnista tuli Tapiolle se vakava harrastus, on hänelle itselleenkin mysteeri. Ryhmä, jossa hän aloitti uinnin, oli tietenkin hyvä ja viihtyisä. Hieman hämärän peitossa on myös rintauimarina kehittyminen:

– Rintauinti on ehkä laji, johon vain päädytään, joko sitä osaa tai ei osaa. Ja siinä varmaankin tuli parasta menestystä silloin nuorena ikäkausitasolla. Mutta treenaan myös sekauintia. Ei minun selkää tai sprinttivaparia kannattaisi uida kisoissa, hän pohtii.

Omiksi lajeiksi ei ole päätynyt lyhyimmät matkat. 200 metrin rintauinti ja 400 metrin sekauinti nousevat Tapion puheissa esiin, vaikka hän ne hyvin erilaisina näkeekin. Pisintä rintauintia hän kuvailee pelkäksi liu'utteluksi, mikä tuntuu ensin vitsiltä, mutta uimari onkin tosissaan.

– 400 metrin sekauinti on hirveä, se menee sieluun ja kaikkialle. Se sattuu ja se kipu kestää. Siihen verrattuna 200 metrin rintauinti on helppo ja kiva, Tapio hymyilee.

Anttoni Laitisen ja Tapio Junnisen yhteistyö on kestänyt kymmenisen vuotta ja tuottaa hedelmää. Kuva: Jussi Salminen

Master plan

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että plakkarissa on paikka jo kaksiin seuraaviin EM-uinteihin. Glasgow'ssa koittaa lyhyen radan kisat ja toukokuussa Budapestissa pitkän radan kilpailut. 

Tapiolla on olympiaunelma. Siksi ensisijaisena tavoitteena on tällä hetkellä kevään pitkän radan EM-uinnit, jonne 200 metrin rintauinnin tulosraja tuli viime kesän SM-uinneissa Espoossa, kun viisi vuotta vanha ennätys koheni yli neljä ja puoli sekuntia.

– Kyttään sadasosia vain silloin, kun niillä on merkitystä, ja kesällä oli, koska EM-raja meni kymmenyksellä ali. Anttoni sanoi, että ei välttämättä kannata ajatella sitä rajaa. Minä ajattelin, että jaaha.

Ja sitähän Tapio sitten ajatteli. Anttoni Laitinen on valmentanut häntä noin kymmenen vuotta. Yhdessä he ovat kokeilleet ja analysoineet. Onnistuneet ja tehneet virheitä. Virheistä on otettu oppia. Joitakin juniorimitaleja lukuun ottamatta menestys ei ollut nuorena massiivista ja Tapio myöntääkin olevansa uimarina "late bloomer", myöhään kehittynyt. Hänen näkökulmastaan se on perisuomalaista.

Kun pitkän radan EM-raja oli rikottu, voitiin lyhyen radan EM-rajaa yrittää vapautuneesti. Tapio ei koe koskaan onnistuneensa keskellä kautta ja siksi lähtökohta oli haastava. Lokakuisiin Tampereen Nääsuinteihin lähdettiin kuitenkin yrittämään, pienellä herkistelyllä ja huolellisella sheivaamisella. Tuloksena oli EM-kisojen vahva B-raja, melkein A-rajan arvoinen tulos.

– Lyhyt rata on lasten allas. Kärjistetysti. Pitkä rata on kivempi, kun ei koko ajan kääntyillä. Nyt lyhyen EM-kisat ovat hyvä bonus ja opintomatka ensi kevään Budapestia varten, joten tässä on master plan, Tapio niputtaa itsevarmasti.

"Rintauintia joko osaa tai sitten ei". Kuva: Jussi Salminen

Vaikeudet alkoivat Suomen mestaruudesta

Tunnollisena harjoittelijana Tapio haluaa tehdä kaiken hyvin. Omasta mielestään hän ei treenaa paljoa, mutta valmentaja muistuttaa palautumisen merkityksestä. Tämä on koettu kantapään kautta.

Vuosi 2014 oli kovaa nousukautta. Tapio voitti ensimmäisen SM-kultansa kaksi päivää alle 19-vuotiaana. 200 metrin rintauinnissa hopealle jäi Matti Mattsson, joka yhdeksän kuukautta aiemmin oli uinut MM-pronssille. Siitä mestaruudesta hän ei kuitenkaan halua puhua, sillä Mattsson ei ollut tuolloin sellaisessa kunnossa, jossa Tapio kilpakumppaninsa haluaisi voittaa.

– Sen jälkeen, vuonna 2015, Anttonin mukaan treenattiin liikaa. Olin vuoden jokaisena päivänä altaassa. Jouluaattonakin jossain Järvenpäässä oli uimahalli auki, joten menin sinne uimaan. Kesän Espanjan leirille matkustettaessa, päivän aikatauluihin ei kuulunut allasaikaa, joten kävin välilaskun aikana Berliinissä uimassa, Tapio luettelee.

– Halusin ainoastaan, että putki ei katkea minään päivänä. Olin varmaan lukenut joskus, että Phelps (Michael) ei pidä vapaapäiviä tai vastaavaa. Ei kovin huikeata nyt jälkikäteen ajateltuna.

Kevät 2016 meni vielä samanlaisessa sumussa, ja pääsiäisen SM-uinnit penkin alle. Seuraavana kesänä Tapio piti kuukauden totaalilevon, ja syksyn SM-kisat menivät huomattavasti paremmin. Tällöin palautumiselle raivattiin tilaa päivärytmiin.

"Vitsi kun pääsisi uimaan"

Kevään 2014 päämatkan ennätys oli ollut pitkään rauhassa. Vuonna 2017 Tapio aikoi parantaa sitä, vaikka samaan aikaan alkoikin asepalvelus Upinniemen rannikkojääkärinä. Varuskunnassa on oma uimahalli ja Tapio osoitettiin sen uimavalvojaksi, kuten moni kansallisen kärkitason uimari aiemminkin Upinniemessä. Treenimahdollisuudet olivat siis asepalveluksesta huolimatta hyvät. Kroppa päätti kuitenkin toisin. 

– Siitä tuli sitten sellainen vuosi, etten uinut ollenkaan. En pystynyt uimaan, tuli mykoplasma ja keuhkoklamydia. Tuijotin allasta joka päivä ja ajattelin, että vitsi kun pääsisi uimaan. Henkisesti rankkaa, mutta kaikki maistuu paremmalta jälkeenpäin.

Puolitoista vuotta sitten, keväällä 2018, Tapio pääsi takaisin altaaseen. Kesän SM-kisat eivät olleet kalenterissa, mutta sinne mentiin, ja päämatka kulkikin paremmin kuin kolmeen vuoteen aiemmin. Ehkä vuoden pakkolepo oli tuonut jotakin positiivistakin. Ja sen jälkeen tulostaso on lähtenyt jyrkkään nousuun.

Arki rullaa nyt uinnin ehdoilla. Hän opiskelee liiketaloutta ammattikorkeakoulussa, mutta tahti on asetettu niin verkkaiseksi, että harjoittelulle, ja palautumiselle, jää aikaa.

Treenien alku venähtää usein, sillä veteen hyppääminen tuntuu viileältä. Kuva: Jussi Salminen

Kisastartteja joka päivälle

On kaksi asiaa, joita Tapio sanoo vihaavansa. Ennen treeniä hän jää usein norkoilemaan reunalle, sillä veteen hypätessä viileän veden syleily on karmaisevaa. Toinen asia on kisaverryttelyt, joihin hän ei tarvitse valmentajaa tueksi. EM-altaallakin hän aikoo olla itsenäinen.

Glasgow'n lyhyen radan EM-uinteihin Tapio ruksi viisi lajia, sivumatkojakin, sillä toimettomana hän ei halua kisoissa olla. Päämatkalle 200 metrin rintauintiin hän ei ole asettanut tarkkaa aikatavoitetta, mutta haluaisi olla mahdollistamassa sitä, että matkan EM-finaalissa nähtäisiin jopa kaksi suomalaista. Ensi kevään pitkälle radalle tähtäin on kirkas.

– Olympialaiset ovat aina olleet haaveenani, siksi sen Tokio-rajan lähentyminen olisi unelma. En tiedä onko se realistinen, mutta sehän kai kaikilla uimareilla on, Tapio pohtii.

Ison unelman edessä on enää 2,77 sekuntia. Vantaalla, nykyisen Vandersin riveissä, odotetaan nyt jännittyneinä, sillä jos vuoden 2014 seurayhdistymisen hedelmiä ei lasketa, on Poseidonin kasvattien edellisestä EM-edustuksesta jo liki 30 vuotta.

EM-uinnit Glasgow'ssa Ylen kanavilla:

Keskiviikko 4.12.
11.25-14.30 ja 18.55-22.00 Areena
11.25-13.10 ja 19.00-20.50 TV2

Torstai 5.12.
11.25-14.30 ja 18.55-22.00 Areena
11.25-13.30 ja 19.10-21.15 TV2

Perjantai 6.12.
11.25-14.30 ja 18.55-22.00 Areena
19.00-21.20 TV2

Lauantai 7.12.
11.25-14.30 ja 18.55-21.45 Areena
13.00-13.25 ja 19.45-21.10 TV2

Sunnuntai 8.12.
11.25-14.30 ja 18.55-22.05 Areena
14.05-14.20 ja 18.55-21.15 TV2