Yli 2400 osallistujan joukko lähtee eri aikoihin, jotta liikaa tungosta ei synny.
Yksi maailman suurimpia avovesiuintitapahtumia on vuosittain Länsi-Australiassa Perthin rannikolla järjestettävä Rottnest Channel Swim. Tapahtumassa uidaan mantereelta Perthin Cottesloen rannalta luonnonkauniille Rottnestin saarelle lähes 20 kilometrin matka Intian valtameressä. Helmikuun lopulla Rottnest Channel Swim järjestettiin jo 30. kerran ja yli 2400 uimarin joukossa oli myös suomalainen 54-vuotias Johanna Kara, joka kertoo kokemuksistaan:
Kuulin tästä uinnista jo vuonna 2008, kun olimme Perthissä mastersien MM-uinneissa. Silloin jäi mieleen kytemään ajatus, että tuohon voisi joskus vielä osallistua, ja nyt sitten tuli siihen mahdollisuus.
Uinnin voi suorittaa yksin, pareissa tai joukkueena. Soolo-uintiin ilmoittautumisen edellytys on kymmenen kilometrin testiuinti, millä osoitetaan riittävä kunto uinnin suorittamiseen.
Kaikilla uimareilla on oltava huoltovene, joka navigoi, sekä meloja, joka ohjaa uintia. Sain oman support crew:n järjestettyä Perthissä asuvan ystäväni avustuksella. Lisäksi sain rakkaan tyttäreni huoltojoukkoihin mukaan.
Tukijoukkojen merkitys näin mittavassa kestävyyssuorituksessa on omaa luokkaansa.
Aallokko ja virtaukset haastavia
Lähdin matkaan kolmannessa lähtöryhmässä pro-sarjan ja nopeimpien soolo-uimareiden jälkeen aamulla kello kuusi. Aurinko oli juuri nousemassa, fiilis oli todella hieno. 250 metrin jälkeen piti löytää oma meloja ja sitten viimeistään 1500 metrin kohdalla oma vene.
Taktiikkanani oli uida ensimmäinen tunti ilman juomaa ja sitten jotain suuhun 20 minuutin välein. Vesi oli noin 22-24-asteista ja taivas oli pilvessä. Aallokko veti eri suuntiin, mutta hyvin sain rennon rytmin pidettyä. Kun meloja oli tarpeeksi lähellä, oli helppo uida. Kiinteä ruoka ei pysynyt sisällä siinä aallokossa, joten nestemäisillä oli mentävä.
Noin 14 kilometrin kohdalla jouduttiin virtauksiin, mikä hidasti matkan tekoa. Kylmyys alkoi iskeä ja jalkoihin, nivusiin ja pakaroihin alkoi sattua siinä vatkaamisessa. Aallokko alkoi olla myös todella rankkaa. Jossain vaiheessa keksin uida rintauintia, jotta saisin jalat liikkeelle ja isot lihakset mukaan. Kroppa alkoi lämmetä vähän, joten painelin sitten loppuun asti vaihdellen lajeja.
Merimatka taittui alle kahdeksaan tuntiin
Viimeiset neljä kilometriä saaren lähestyessä tuntuivat kestävän ikuisesti, mutta niin vain 250 metrin loppusuora alkoi lähestyä. Loppusuora uitiin jo ilman melojaa. Ennen maalia toimitsijat seisoivat vedessä lyöden yläviitosia. Köpöttelin maaliviivan yli ja tuulettelin.
Heti kun istuin tuolille alkoivat tärinät, sen verran ehti kroppa viilentyä. Makoilin lääkintäteltassa vällyjen alla puolisen tuntia lämmittelemässä ja sain nesteitä. Olin oikein hyvässä hoidossa ja vähitellen pääsin elävien kirjoihin ja suihkuun.
Loppuaika oli 7 tuntia 44 minuuttia. Voi kyllä sanoa, että se oli aika ultimaattinen kestävyyssuoritus. Kokonaismatkaa kertyi virtaukset ja aallokko huomioituna noin 25 kilometriä.
Maalissa! 7 tuntia ja 44 minuuttia.
Henkinen kantti koetuksella lihaskunnon ohella
Tämän kisan ehdoton edellytys on support crew. Yhteistyö pelasi meillä saumattomasti, ja oli siistiä vain uida, kun huolto pelaa. Näin pitkän matkan uiminen on fyysisen suorituksen lisäksi ihan yhtä paljon päästä kiinni. Fokus oli koko uinnin ajan tasan siinä hetkessä.
Jokainen soolo-uinnin suorittanut saa oman uniikin järjestysnumeron – olen nyt Rottnest Channel Swimin soolo-uimari numero 2591. Huikea kokemus kokonaisuudessan!
Lisätietoa tapahtumasta: rottnestchannelswim.com.au
Nimikoitu mitali ja oma järjestysnumero ovat palkintoina soolo-uimareille. Taustalla maalisuora.