6. Uintimaailma saapui Suomeen

Uinti on olympialaisten toiseksi suurin urheilumuoto, joten kun Helsingille myönnettiin vuoden 1940 olympiakisat, Olympiastadionin vierelle ryhdyttiin kiireellä rakentamaan asianmukaista uimastadionia. Altaiden louhintatyöt käynnistettiin alkuvuonna 1939, mutta ne jouduttiin talvisodan vuoksi keskeyttämään. Töitä päästiin jatkamaan 1940, mutta kiirettä ei enää ollut, sillä kisat oli peruttu. Jatkosodan aikana katsomorakennus sai toimia silli- ja juuresvarastona.  

Rauhan tultua altaat kunnostettiin kaupunkilaisten kesäuimalaksi. Olympiavalmisteluihin voitiin palata 1947, kun Helsinki valittiin vuoden 1952 kisaisännäksi. Lopullisessa kisakunnossaan Uimastadionille mahtui miltei 10 000 katsojaa: pysyvän katsomon 3500 istumapaikan lisäksi areenalle nousi 4000 paikan väliaikainen itäkatsomo, minkä lisäksi eteläpäätyyn varattiin seisomatilaa noin 2000 hengelle. Parhaina kisailtoina katsojamäärät hipoivatkin kapasiteettirajaa: yhteensä yhdeksän uintipäivän ajalle 25.7.–2.8.1952 myytiin yli 110 000 pääsylippua.

Uinti sai hallita kisojen jälkimmäistä viikkoa yleisurheilukilpailujen päätyttyä. Kisojen alkupäiviä vaivannut epävakainen sääkin vähitellen väistyi. Ratauintiohjelmassa oli kuusi miesten ja viisi naisten mitalikilpailua; ainoa naisilta puuttunut laji oli 1500 metrin vapaauinti. Selkä- ja rintauimareille oli tarjolla vain yksi matka. Kaikki parhaat rintauimarit käyttivät uutta perhostyyliä, joka eriytettiin omaksi lajikseen seuraavissa olympiakisoissa 1956. Uimahyppykilpailut järjestettiin omassa sivualtaassaan. Kisapäivät aloitettiin ja päätettiin vesipallolla, jota pelattiin myös ratakilpailujen aamu- ja iltasessioiden välissä. Kaikkiaan kisa-altaassa kastautui 441 mies- ja 143 naisuimaria yhteensä 48 eri maasta. Vilskettä riitti myös Käpylän kisakylän lähelle rakennetussa Kumpulan maauimalassa, joka toimi uimarien harjoitusaltaana.

Amerikan miehet ja Unkarin naiset

Yhdysvallat oli hallinnut olympiauinteja mielin määrin kautta historian. Helsingissä kunnostautuivat kuitenkin vain amerikkalaiset miesuimarit. Clarke Scholes oli nopein 100 metrin vapaauinnissa, Ford Konno vei voiton 1500 metrillä, ja 100 metrin selkäuinnin kultamitalin vei USA:n Yoshinobu Oyakawa. Molemmat viimemainitut olivat Havaijilla syntyneitä japanilaisten siirtolaisten jälkeläisiä. Yhdysvallat voitti luonnollisesti myös miesten vapaauintiviestin. Uintialtaan suosituin hahmo oli kuitenkin 400 metrin vapaauinnin kultamitalisti, Ranskan Jean Boiteux. Finalistien tultua maaliin voittajan valmentajaisä hyppäsi täysissä pukineissa ja baskeri päässä altaaseen syleilemään poikaansa.

Naisten matkoilla amerikkalaisten tilapäisen laman hyödynsivät unkarilaiset, jotka veivät neljä kultaa viidestä mahdollisesta. Katalin Szöke voitti 100 metrin vapaauinnin ja ankkuroi viestin ME-ajalla maaliin. Éva Novák saavutti viestikullan lisäksi kaksi henkilökohtaista hopeaa. Unkarin valtakausi uima-altaassa jäi yksien kisojen mittaiseksi: Melbournesta 1956 alkaen USA:n haastajaksi nousi Australia, joka Helsingissä sai vielä tyytyä yhteen kultaan miesten 200 metrin rintauinnissa. Pohjoismaisesta menestyksestä vastasi Ruotsi kahdella miesten vapaauinnin pronssilla. Edellisissä olympiakisoissa loistaneet Tanskan naisuimarit jäivät sitä vastoin vaille palkintoja. 

Politiikan loiskeita

Helsingin olympiakisat käytiin keskellä kylmää sotaa. Neuvostoliiton johtaman itäblokin maat oli majoitettu omaan olympiakyläänsä Otaniemeen, josta uimarit tuotiin Uimastadionille ja Kumpulan altaalle valvotuilla kuljetuksilla. Sosialistisen leirin menestys uimalajeissa jäi vielä Unkarin varaan. Helsingin Uimastadionin altaassa nähtiin myös Kiinan kansantasavallan historian ensimmäinen olympiaurheilija. Kiinan kisajoukkue saapui Helsinkiin niin myöhässä, ettei se ehtinyt osallistua kilpailuihin. Ainoa poikkeus oli uimari Wu Chuanyu, joka oli tullut kaupunkiin muita aiemmin ja ehti mukaan miesten 100 metrin selkäuintiin karsiutuen alkuerässä. Seuraavan kerran idän suurvallan olympiaurheilijoita kilpaili kesäkisoissa vasta Los Angelesissa 1984.

Ehkäpä kuuluisin Helsingin olympiauintien osanottaja tuli tunnetuksi vallan toisella elämänalalla. Italian Carlo Pedersoli eteni 100 metrin vapaauinnissa välieriin ja osallistui myös 4 x 200 metrin viestiin. Vanhempana, parrakkaampana ja vatsakkaampana hän niitti mainetta komediallisten spagettiwesternien tähtenä taiteilijanimellä Bud Spencer.

Suomalaiset sivuradoilla

Epäonnista oli, että kotiolympiakisat osuivat ajankohtaan, jolloin Suomen uinnilla ei ollut kansainvälisen tason nimiä. Isäntämaata edusti ratakilpailuissa kahdeksan mies- ja viisi naisuimaria. Alkueriä pitemmälle eteni vain rintauimari Kaija Mäkelä, joka ui 200 metrin välierissä 16:nneksi parhaan ajan. Uintiurheilun paras suomalaissaavutus olikin Birger Kivelän 13. sija kerrosuimahypyissä. Ponnahduslaudalla Helge Vasenius oli 14:s. Vesipalloon Suomi jätti osallistumatta, eikä edustajia löytynyt myöskään 1500 metrin vapaauintiin tai naisten uimahyppyihin. Omaa menestystä tärkeämpää oli kuitenkin se, että kisat vietiin läpi kaikella kunnialla. Suomen uinnille olympiakisat jättivät perinnöksi kelpo suorituspaikat, joista helsinkiläiset ovat saaneet nauttia vuosikymmenien ajan.

 

Ratauinti Helsingin olympiakisoissa 1952:

M 100 m vapaauinti
1) Clarke Scholes USA 57,4
2) Hiroshi Suzuki JPN 57,4
3) Göran Larsson SWE 58,2
Pentti Ikonen (1.01,1), Leo Telivuo (1.02,0) ja Mauno Valkeinen (1.02,5) alkuerissä.

M 400 m vapaauinti:
1) Jean Boiteux FRA 4.30,7
2) Ford Konno USA 4.31,3
3) Per-Olof Östrand SWE 4.35,2
Pentti Ikonen (4.55,7), Pentti Paatsalo (5.09,3) ja Einari Aalto (5.15,8) alkuerissä.

M 1500 m vapaauinti:
1) Ford Konno USA 18.30,3
2) Shirō Hashizume JPN 18.41,4
3) Tetsuo Okamoto BRA 18.51,3

M 200 m rintauinti:
1) John Davies AUS 2.34,4
2) Bowen Stassforth USA 2.34,7
3) Herbert Klein GER 2.35,9
Aulis Kähkönen (2.43,8) ja Juha Tikka (2.46,3) alkuerissä.

M 100 m selkäuinti:
1) Yoshinobu Oyakawa USA 1.05,4
2) Gilbert Bozon FRA 1.06,2
3) Jack Taylor USA 1.06,4
Erkki Marttinen (1.15,2) alkuerissä.

M 4 x 200 m vapaauinti:
1) USA 8.31,1
2) Japani 8.33,5
3) Ranska 8.45,9
Suomi (Ikonen, Paatsalo, Valkeinen, Telivuo) alkuerissä (9.26,6).

N 100 m vapaauinti:
1) Katalin Szöke HUN 1.06,8
2) Johanna Termeulen NED 1.07,0
3) Judit Temes HUN 1.07,1
Ritva Järvinen (1.11,5), Raili Riuttala (1.13,5) ja Ritva Koivula (1.17,3) alkuerissä.

N 400 m vapaauinti:
1) Valéria Gyenge HUN 5.12,1
2) Éva Novák HUN 5.13,7
3) Evelyn Kawamoto USA 5.14,6
Ritva Järvinen (5.53,5) alkuerissä.

N 200 m rintauinti:
1) Éva Székely HUN 2.51,7
2) Éva Novák HUN 2.54,4
3) Helen Gordon GBR 2.57,6
Kaija Mäkelä (3.06,2) välierissä.

N 100 m selkäuinti:
1) Joan Harrison SAF 1.14,3
2) Geertje Wielema NED 1.14,5
3) Jean Stewart NZL 1.15,8
Anneli Haaranen (1.21,7) alkuerissä.

N 4 x 100 m vapaauinti:
1) Unkari 4.24,4 (ME)
2) Alankomaat 4.29,0
3) USA 4.30,1
Suomi (Riuttala, Koivula, Haaranen, Järvinen) alkuerissä (4.56,0).