9. Kirikello
Kello on ollut yksi suomalaisen urheilun vanhimmista palkinnoista yhdessä mitalien ja lusikoiden ohella. Ensimmäiset palkintokellot jaettiin jo 1890-luvun puolella. Amerikansuomalaisten New Yorkin Uutiset -lehti halusi osaltaan olla palkitsemassa suomalaisia urheilijoita ja nostattamassa olympiahuumaa etenkin Los Angelesin kisoihin 1932. Lehti keräsi varoja vuodesta 1926 lähtien palkintokelloihin. Kellon saamiseksi urheilijan piti alittaa ennalta määrätty tulosraja, joka oli usein Suomen ennätys, tai jopa maailmanennätys. Kolme ensimmäistä ennätyskelloa tuli kilpailtavaksi yleisurheiluun, ja ensimmäisen kellon lunasti itselleen keihäänheittäjä Eino Penttilä. Neljännen kellon urheilulajin valinnan lahjoittajat jättivät Lauri ”Tahko” Pihkalalle. Tahko päätti myöntää palkinnon uimareille ja nimetä sen Kirikelloksi toimittamansa ”Kiri”-urheilulehden mukaan.
Uimareiden Kirikello tuli kilpailtavaksi Suomeen Kiri-lehden välityksellä vuoden 1929 lopulla. Kilpailun sääntöjen laatimisesta vastasi kolmihenkinen komitea, johon kuuluivat Uimaliiton puheenjohtaja Toivo Aro, uimaneuvoja Ade Mustonen ja Kirin päätoimittaja Tahko Pihkala. Komitea laati sekä miehille että naisille eri uintimatkoille ajat, jonka alittamalla kellon saa omakseen. Alkuvuodesta 1930 aikarajoja pidettiin kovina, mutta Yrjönkadun uuden uimahallin uskottiin auttavan uimareiden harjoittelussa. Samaan aikaan jaossa oli myös Ravintola Kappelin omistajan Olof Lundbomin lahjoittama ennätyskello, joka ajoittain sotkeutui Kirikellon kanssa.
Leudon talven ja parantuneiden olosuhteiden ansiosta raja-aikoja hätyyteltiin jo huhtikuussa usean uimarin voimin. Toivo Reingoldt onnistui rikkomaan määrätyn ajan kuitenkin vasta elokuussa Viipurissa tehden samalla Pohjoismaiden ennätyksen 200 metrin rintauinnissa. Reingoldtin aika oli 2.51,5. Vajaa sata vuotta myöhemmin Suomen ennätys on asettunut Matti Mattssonin uimana aikaan 2.07,13.
Toivo Reingoldt sai Kirikellon omakseen 1930. Kuva: Tahto/Urheilumuseo
Helsingin Uimareita edustanut Reingoldt sai kellon omakseen, mutta palkinnon tarina ei päättynytkään siihen. Suomenmaa-lehti syytti Tahko Pihkalaa siitä, että tämä olisi sepittänyt itse tarinan amerikansuomalaisista lahjoittajista. Lehdistö otti kantaa puolesta ja vastaan ja nimesi kellon Kinakelloksi. Kiista kellon alkuperästä johtui lopulta siitä, että kellon varat olivat kerätty Yhdysvalloissa, mutta kello itsessään oli hommattu vasta Suomessa. Lisäksi Pihkalaa haluttiin horjuttaa osana suomalaisen urheilun sisäistä valtataistelua. Tapahtumaketju kuitenkin laimensi yhdessä talouslaman kanssa New Yorkin Uutisten intoa kerätä varoja uusiin kelloihin ja muutaman yksityisen hankkeen jälkeen perinne hiipui.
Kello palautuu jakoon
Toivo Reingoldtin ura jatkui vielä vuonna 1931 myötätuulessa: hän paransi 500 metrin rintauinnin maailmanennätystä ja nappasi Pariisin EM-kisojen 200 metrin rintauinnin mestaruuden. Reingoldt oli paras eurooppalainen 1932 olympialaisissa ja vielä 1935 hän oli EM-kisoissa parhaimmillaan viides. Aikansa huippu-uimari koki kuitenkin sankarikuoleman jatkosodan hyökkäysvaiheessa syksyllä 1941.
Reingoldtin kaaduttua jatkosodassa lahjoitti hänen leskensä kellon uudelleen kilpailtavaksi mestariuimarin entisten seurojen, Helsingin Uimareiden ja Kotkan Uimaseuran rintauimareille. Tulosraja asetettiin kovaksi ja se kesti aina lokakuuhun 1950. Juha Tikka alitti Kööpenhaminassa 200 metrin rintauinnissa raja-ajan uudella Suomen ennätyksellä ja sai vuoden päätteeksi Kirikellon omakseen. Tikka piti kelloa hallussaan aina kuolemaansa saakka. Vuonna 2003 hänen leskensä lahjoitti kellon Helsingin Uimareille.
Rintauimari Juha Tikka jatkoi Reingoldtin perintöä vuonna 1950. Kuva: Tahto/Urheilumuseo
Tikan kanssa kilpailleet seuratoverit Pentti Ikonen ja Paul Kainulainen ideoivat palkinnon palauttamisen uudelleen jakoon. Tällä kertaa kellosta päätettiin tehdä kiertopalkinto, joka annetaan vuosittain Vuoden uimari -valinnan yhteydessä, olihan Tikalle osoitetussa juhlapuheessa tituleerattu häntä Suomen parhaaksi uimariksi. Kello kunnostettiin ja sille suunniteltiin jalusta. Kiertopalkinnoksi muuttunut ja Reingoldtin ja Tikan perintöä eteenpäin vievä kello jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Sen vastaanotti Vuoden uimari vuosimallia 2003, Hanna-Maria Seppälä. Kirikello jaettiin viimeisen kerran vuonna 2026 ja sen vastaanotti 50 metrin rintauinnin EM-hopeamitalisti Veera Kivirinta.
Sata vuotta ensimmäisen amerikansuomalaisten lahjoittaman tulosrajakellon tekemisen jälkeen Suomen Uimaliitto ja kellosta ja sen historiasta huolta pitänyt Helsingin Uimareiden perinnejaosto lahjoittivat kellon Tahto-urheilumuseon kokoelmiin 5.9.2026. Samalla avattiin suomalaisen uinnin historiasta kertova näyttely. Suomalaisen uinnin tarinaa kertova Kirikello pääsi heti näyttelyvitriiniin suuren yleisön ihasteltavaksi soituaan vielä kerran heleää sointiaan.
Kirikello näyttelyvitriinissä. Kuva: Tahto/Urheilumuseo
Kirikellon voittajat
1930: Toivo Reingoldt
1950: Juha Tikka
2003: Hanna-Maria Seppälä
2004: Jani Sievinen
2005: Hanna-Maria Seppälä
2006: Hanna-Maria Seppälä
2007: Hanna-Maria Seppälä
2008: Hanna-Maria Seppälä
2009: Hanna-Maria Seppälä
2010: Hanna-Maria Seppälä
2011: Hanna-Maria Seppälä
2012: Matti Mattsson
2013: Matti Mattsson
2014: Ari-Pekka Liukkonen
2015–2016: Jenna Laukkanen
2016–2017: Ari-Pekka Liukkonen
2018: Ida Hulkko
2019: Laura Lahtinen
2021–2022: Matti Mattsson
2023: Veera Kivirinta
2024: Veera Kivirinta
2025: Veera Kivirinta