Maajoukkuepelaajat ulkomailla - Oskari Ollila Montenegrossa

Lähdin toukokuun lopussa 2017 Montenegroon kuukaudeksi treenaamaan Jadran Herceg Novin nuorten joukkueen kanssa. Olin juuri täyttänyt 18 vuotta. Joukkue, jonka kanssa treenasin, koostui lähes kokonaan vuonna 2000 syntyneistä, mutta siinä oli myös jonkin verran 1999 ja 2001 syntyneitä. Moni näistä pelaajista pelaa nykyään Jadranissa tai muissa keski-eurooppalaisissa joukkueissa sekä edustaa Montenegron maajoukkuetta. Muutama edustusjoukkueen pelaaja treenasi myös kanssamme, ja esimerkiksi Stefan Pjesivacin kanssa teimme sentteriharjoituksia.

Treenejä oli 10-11 viikossa: ma-la joka päivä iltatreenit ja 4-5 päivänä viikossa aamutreenit. Sunnuntai oli aina täysin vapaa. Matkaa hotellilta hallille oli noin 2 kilometriä rantabulevardia pitkin. Meressä oli tasaisin välimatkoin vesipallomaaleja, joissa ihmiset olivat pelailemassa ja heittelemässä. Samalla tavalla kuin Suomessa talvisin ihmiset käyvät ulkojäillä pelaamassa lätkää. Pari kertaa viikossa oli salitreeni ennen iltatreenejä. Aamuisin käytimme yleensä noin tunnin jalkoihin ja tekniikkaan, jonka jälkeen tunnin ajan syöttelimme ja heittelimme. Iltaisin aluksi tunti uitiin ja sen jälkeen tunti vedettiin ylivoimaa tai 6vs6-hyökkäyksiä yhteen maaliin. Joskus pelasimme myös iltatreeneissä. Toisinaan ennen iltatreenejä eri vesipallomaajoukkueet olivat pelaamassa harjoitusotteluita, joten seurasimme niitäkin välillä.

Sekä ulko- että sisäaltaat oli suunniteltu vesipalloa varten. Olin joukkueen uinnissa keskitasoa. Pelasimme myös harjoitusotteluita kroatialaista joukkuetta vastaan, joka oli viikon ajan Montenegrossa. He olivat pari vuotta vanhempia ja selvästi isompia kuin meidän pelaajamme, mutta voitimme heidät aina noin 5 maalilla. Itse tein noin 1-2 maalia per harjoitusottelu. Pärjäsin siis hyvin pelatessakin, aluksi oli vain vaikeaa kun piti opetella taktiikoita sekä hyökkäykseen että puolustukseen. Oli hauskaa, kun kello tuli tasan, niin hyppäsimme altaaseen ja valmentajamme meni valittamaan uimaopettajille, miksi köydet eivät ole vielä poistuneet altaasta, kun vesipalloilijoiden treenit alkoivat.

Kesäkuun lopulla minua pyydettiin mukaan pelaamaan joukkueen kanssa Montenegro Summer Cupiin heinäkuun alussa, koska joukkueella oli tuolloin vain yksi sentteri. En kuitenkaan voinut osallistua, sillä olin jo matkalla viikon mittaiselle vesipalloleirille Cetuksen kanssa Unkariin. Jadranin nuorten joukkueen valmentajana toimi Petar Radanovic, josta tuli seuraavalla kaudella Cetuksen edustusjoukkueen päävalmentaja. Hän toimii nykyään Jadranin edustusjoukkueen päävalmentajana. Sain kuukauden aikana arvokasta oppia ja kehityin pelaajana. Nautin tästä kokemuksesta suuresti.