• Etusivu
• Uutiset

Uimaliiton olympiavalmentaja Jari Varjosen urasuunta valikoitui jo nuorena, kun hän itse ui kilpaa, omien sanojensa mukaan ihan kohtuullisella tasolla. Uintiuran jälkeen hän opiskeli liikunta-alaa ja erikoistui urheiluvalmennukseen ja syvensi osaamistaan valmentajan erikoisammattitutkinnolla. Valmistumisen jälkeen Varjonen toimi Turussa osa-aikaisena valmentajana ja toiminnanjohtajana. Myöhemmin hän työskenteli Turussa myös päävalmentajan tehtävissä.

Maajoukkueopit Tanskasta

Oman valmentajauransa kehityksen kannalta Varjonen nostaa esiin työskentelyn Tanskassa seuravalmentajana West Swim Esbjerg seurassa. Seurassa oli paljon hyviä uimareita, jopa Euroopan parhaita. Hiukan alle kaksivuotisen pestinsä aikana hän pääsi toimimaan ja oppimaan niin seuravalmennuksessa, kuin Tanskan maajoukkueen mukana.

– Maajoukkueuimareiden kanssa työskentely oli hienoa aikaa, joka kehitti minua paljon valmentajana, Varjonen muistelee.

Suomeen palattuaan Varjonen valittiin vuonna 2011 nuorten uintimaajoukkueen valmentajaksi ja vuodesta 2015 Varjonen on toiminut Suomen uintimaajoukkueen vastuuvalmentajana ja olympiavalmentajana. Varjosen mielestä on aina hienoa päästä edustamaan Suomea maailmalle.

Olympiavalmentaja toivoo suomalaiselle uinnille suurempaa näkyvyyttä

Varjosen mielestä uinnin näkyvyys suomalaisessa mediassa on pientä verrattuna uintimme tasoon. Uinti on maailmalla huomattavasti isompi ja medianäkyvyydeltään merkittävämpi laji. Vaikka maailmalla on lisenssiuimareita reippaasti yli 30 miljoonaa, ja Suomessa vain kuutisen tuhatta, eli 0,2 promillea, on suomalaisuimareita silti säännöllisesti MM-kisojen semifinaali- ja finaalitasolla.

Maaliskuussa oli tarkoitus järjestää Helsingissä kansainvälinen kilpailutapahtuma Arena Helsinki Swim Meet, joka olisi Eurosportin televisioimana tavoittanut miljoonia katsojia. Varjosen mukaan tällaisia tapahtumia tarvitaan varsinkin siksi, että uinti saisi mediatilaa ja tapahtumallisuutta. Hän näkee, että Uimaliiton yksi keskeisin tehtävä on uinnin näkyvyyden parantaminen.

– Tämän tyyppistä tapahtumaa kaivataan, että saadaan ulkomaisia uimareita ja valmentajia tulemaan Suomeen. Lajikulttuuri rikastuu, kun ulkomaalaiset kärkikisaajat saadaan meille kilpailemaan, Varjonen kertoo.

Varjonen toivoo, että Arena Helsinki Swim Meetistä kehittyisi tulevina vuosina voimakkaasti vieläkin isompi vakiotapahtuma, joka näkyisi mediassa entistä enemmän ja jota katsojat ja kilpailijat osaisivat odottaa innoissaan.

Uinti sopii harrastuksena lähes kaikille

Perhosuinnilla on oma paikkansa Varjosen sydämessä, koska hän on kilpaillut itse aikoinaan siinä lajissa. Muutoin hän ei lähtisi uintilajeja arvottamaan, vaikka hän mainitseekin ohimennen sekauimareiden olevan kovia, uivathan he kaikki lajit peräkkäin. Varjonen muistuttaa, että uintiharrastuksessa on todella paljon hyvää. Hän kertoo, että Suomessa kuntouinti on paljon suositumpaa kuin muissa maissa.

– Uinnissa loukkaantumisriskikin on lähes nollan tienoilla. Vesi on elementtinä pehmeä, eikä liikuntavammoja synny herkästi. Liikkeet eivät ole repiviä, jolloin revähdyksiä ei synny helposti vaan liike on tasaista ja jatkuvaa. Lisäksi vesi rentouttaa ja vedessä pystyy tekemään harjoitteita, vaikka jokin paikka olisi kipeänä. Uinti sopii harrastuksena lähes kaikille vauvasta vaariin, hän muistuttaa.

– Kilpaurheilunakin uinti käy kaiken ikäiselle sillä uinnissa ei esiinny väkivaltaa eikä siitä löydy oikein mitään negatiivista lapsille verrattuna joihinkin sellaisiin lajeihin, joissa saattaa olla hurjia taklauksia jo nuorena. Uinti on lähtökohtaisesti turvallinen laji ja lisäksi uintikulttuuriin kuuluu, että tytöt ja pojat harjoittelevat tosi usein yhdessä samassa ryhmässä ja se jos jokin lisää sosiaalisia taitoja jo nuoresta pitäen, Varjonen jatkaa.

No mitä olympiavalmentaja tekee silloin kun hän ei ole töissä tai ui?

– Olen vanha muusikko ja nautin edelleen kitaran soittamisesta. Nykyään soittaminen on kuitenkin enemmän harrastus. Lisäksi olen ikuinen mökkiremppaaja, hän nauraa.

Teksti: Laura Rantama, Lotta Vänskä