Pisan tornin uusi parveke

#BLOGI #UINTI 17.3.2016

Kuva: Jussi Salminen

Uintivalmennuksessa tekniikan opettaminen korostuu tärkeänä asiana. Omassa roolissani maajoukkueen valmentajana törmään melko usein tilanteeseen jossa tekniikan opetus on tehty uimareille liian monimutkaiseksi. Drillien ja hienojen teknisten apuvälineiden repertuaari on mittava. Altaassa tehdään jos jonkinlaisia harjoitteita joiden tarkoituksena on auttaa uimaria oppimaan tekniikkaa pikku detaljeihin asti. Joskus on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään hetki ja yrittää nähdä metsä puilta. Osaako uimarini perusasiat kunnolla? Pisan torniinkin voi rakentaa uuden parvekkeen mutta pahus kun se koko talo on kuitenkin edelleen vino.

Kun tulee se hetki jolloin uimari saapuu tekniikkakuvauksiin maajoukkueleirille päästään usein heti pyhimmän äärelle. Löydämme usein kehitettävää aivan perusasioista. Tällaisia ovat esimerkiksi:

  • Startissa veteenmeno vaihe (Liian iso pinta ala, liian jyrkästi veteen, kädet auki veteen tullessa)
  • Delfiinipotkut liian suuria (2-3 krt vartalon varjoa suurempia) tai potku tulee pelkästään säärellä
  • Läpivedossa kaarelle tavutus ennen potkua (voimantunne vs. vastus)
  • Seinästä ponnistuksessa jalat limittäin tai aivan vierekkäin
  • Aloitetaan potkut heti kun jalat irtoavat seinästä
  • Hengitysrytmi säätelee uintia liikaa esim. vapaauinnissa. Hengitys ulos aloitetaan siis liian myöhään ja näin hengitys jää liian myöhäiseksi
  • Pää pystyssä liukuasennossa
  • ”Latausliike” ennen käännösliikkeen aloitusta

Tässä muutamia yksikertaisia esimerkkejä leirien palautteesta. Asioiden opettaminen tulisi mielestäni olla riittävä helppoa. Siis yksinkertaisia harjoitteita monimutkaisten sijaan. Urheilijan tulee ymmärtää mitä tehdään. Siis oikeasti ymmärtää. Opetelkaa vaikka starttia siten, että ensin hyppäätte aivan liian korkealle ja koitatte siitä sujahtaa veteen niin, että liike-energia säilyy. Sitten hieman matalammalle jne. kunnes oikea kulma löytyy. Sitten vaikka startteja kädet kyljissä. Siinä oppii hyvin suuntaamaan liikkeen veteenmenossa eteenpäin. Ja lopuksi normaaleja startteja mutta teemalla kuka pääsee pisimmälle liukumalla ilman potkuja (yleensä joku tytöistä voittaa jätkät…).

Opetuksessa siis perusteet kuntoon ennen vaikeampien asioiden opettamista ja riittävän simppeleillä ohjeilla. On myös oleellista varata riittävästi aikaa taitojen opetukselle kun siihen ryhdytään. Jos taitojen opetusta vain raapaistaan harjoituksen aikana on uimarin vaikea oppia taitoa kokonaan. Roomaakaan ei rakennettu päivässä.

Mahtavia SM-kisoja odotellessa!


Teksti: Jari Varjonen