Uinnin arvokisakesän jälkiaallot -Ippe Natunen-

#UUTINEN 18.8.2011

Vuoden 2011 arvokisakesä on takana ja on tärkeää analysoida Suomen huippu-uinnin tilaa useasta eri  näkökulmasta. Olemmehan luomassa uutta Uimaliiton strategiaa kohti 2020. 

Voimme koko uintiperhe iloita siitä, että Uimaliiton lisenssiuimareiden määrä on noussut  2009 – 2010 10 % ja tällä hetkellä kilpauimareita on n. 6500. Tulijoita on niin paljon, että uimaseurat eivät voi vuosiin ottaa kaikkia pikku-uimareita toimintaansa mukaan, koska allastila tai kuntien ylimitoitetut ratamaksut tulevat ylitsepääsemättömiksi esteiksi paikallisille uimaseuroille. Kansallisten kilpailujen määrä Uimaliiton kisakalenterissa nousee joka vuosi ja uimareita on kisa-altaissa sata määrin. Tämän vuoksi useat kansalliset kilpailut ovat paisuneet liian suuriksi, starttimääriltään valtaviksi ja kestoltaan jopa 9 – 10 tunnin mittaisiksi. Positiivinen ”ongelma”, jonka vuoksi on syytä asettaa aikarajoja myös kansallisiin kilpailuihin.

Yhdistetyt SM-uinnit ovat olleet erinomainen uudistus suomalaisessa huippu-uinnissa. SM-kisojen arvolle sopiva kisasapluuna vastaa rakenteeltaan kansainvälisiä kilpailuja, joissa uidaan alku- ja loppukilpailut myös 400m vapaa- ja sekauinneissa. SM-kisamuoto varmistaa sen, että uimarit pystyvät useaan kovaan starttiin kisojen aikana.

Kaikkien kansallisten arvokisojen aikarajoja kiristettiin 2010. Ilahduttavaa oli se, että sekä talven että kesän arvokisojen tulostaso oli selkeästi aikaisempia vuosia kovempi. Lyhyen radan SM-mittelöissä sai uida 35 lajissa kovempaa kuin vuonna 2010 päästäkseen finaaliin. Yhdistetyissä SM-kisoissa vastaava luku oli 36. Taulukot löytyvät Jarin ”Kilpailuanalyysit SM-finaali”-blogista.

Uinnin MM-kilpailuissa Shanghaissa suomalaisten uimareiden sijoitukset olivat välillä 20 – 35. Rouva Fortuna oli varmaan Tanskan joukkueen aitiossa koko kisojen ajan, eikä suonut meille  onnen aallokkoja kisojen edetessä. Kourallinen onnea niin olisimme saavuttaneet kaksi tai kolme jatkopaikkaa. Maailmalla taso on leventynyt kärjen takana. Miesten 200 sekauinnissa jo 16 uimaria ui maagisen 2 minuutin alle. Yksi uskoa lujittava tieto on se, että mitalistien tulostaso ei ole suinkaan karannut Suomen huipuilta. Ennen MM-uinteja, Uimaliitto asetti FINA:n A- ja B-rajojen väliin ns. Esitysrajan, joka oli edellytys sille, että sai pukea Suomen edustusasun ylleen Shanghaissa. Kaikkia B-rajan alittaneita uimareita ei siis automaattisesti valittu kisoihin. Esitysraja oli tulostasoa varmistava ja hyvä päätös, olihan kyseessä MM-kisat. Uimarimme tulostaso oli koko kauden pääosin sama kuin MM-kisoissa, joissa emme nähneet venymisiä. Jatkossa päälajeissa on oltava määrällisesti enemmän kovia kilpailuja ja startteja jo ennen kisoja, etenkin olympiamatkoilla.

Keväällä 2012 Suomen kärkiuimareiden on nostettava tulostasoaan päämatkoilla, jos mielivät Lontoon olympia-altaaseen. Joukkueeseen tavoittelevien tulee uida Olympic Qualifying Time (OQT), jotta kisalippu on varma. Tämänkin jälkeen on kahdessa tai useammassa lajissa kauhottava Olympic Selection Time (OST)-rajan alle, jotta kisat eivät jää yhden kortin ja lajin varaan. Hienoa ja jatkoa ajatellen tärkeää oli, että naisten 4 x 100m sekauintiviestijoukkue ui 16. sijan MM-altaassa.

Olympiakisojen finaalitavoite voi täyttyä silloin, kun Suomen uintijoukkue menestyy joulukuun Lyhyen radan EM-kisoissa ja etenkin 2012 toukokuun EM-uinneissa, joissa uimareiden on palattava mitalikantaan.

Nuorten EM-uinneissa olemme menestyneet laajalla rintamalla 2010-luvun taitteessa ja 2010 vuosikymmen on käynnistynyt erinomaisesti. Olemme saavuttaneet kahtena vuonna peräkkäin mitaleja ja useita finaali- ja semifinaalipaikkoja. Kesän kohokohtiin lukeutuvat Matti Mattssonin hopea nuorten EM-uinneissa, uusi SE ja kansainvälisesti kovin tulos FINA-pisteissä, Jenna Laukkasen tuplamitalit nuorten EM-kisoissa ja SE MM-altaassa. Elokuun paras uutinen oli Matias Kosken upeat suoritukset USA:ssa ja Antti Kasvion SE:n rikkominen 800 m vapaauinnissa. Blogin lopussa on nuorten EM-kisojen tilastot vuosilta 1987 – 2011. Nuorten EM-kisat ovat ensimmäinen kansainvälinen kilpailu, jonka menestyksen perusteella voimme arvioida potentiaalista onnistumista aikuisena. Suomen uimareiden on oltava 10 parhaan joukossa nuorten EM-kilpailuissa, jotta voimme odottaa menestystä aikuisiällä.

Suurella ilolla olen seurannut myös uimareittemme lajikirjon laajenemista. Muutama esimerkki: Jenna Laukkanen 100-200 su,sku ja rintauinnit, Matti Mattsson 100 ja 200 ru, Eetu Piiroinen 400-1500 vu, Fanny Teijonsalo 400 sku ja Matias Koski 200 – 1500 vu. Töitä on tehty ja harjoiteltu hyvässä, laadukkaassa ja innostavassa toimintaympäristössä. Kova, vaativa ja hyvin suunniteltu harjoittelu ja riittävä määrä kovatasoisia kilpailuja ovat uimarin itsetunnon perusta.

Shanghain verryttelyaltaalla päätimme koko joukkueen voimin, että me näytämme vielä kaikille, mistä suomalaiset uimarit on tehty, tulesta ja tappurasta!

NEM-tilastot 2011

vertailu_hsm_2010_2011 (Lähde Simma.nu)