Terveisiä Kanadasta. Olin tänään kuuntelemassa Michael Phelpsin valmentajaa Bob Bowmania seminaarissa täällä. Hän esitteli harjoittelua Michaelin noustessa huipulle 15-20 vuoden iässä. Tässä kuvina esimerkki settejä. Pääpointteina: Harjoitteli 360 päivää vuodessa. Vetomäärien hallinta aina mukana pääsarjoissa. Samat setit toistuivat ikäänkuin testeinä vuosien varrella. Perustason on oltava riittävän kova jotta voidaan olettaa, että se voidaan saavuttaa kovassa kisassa. Esim. …Uimarin pitää pystyä uimaan vuoden aikana 50 kertaa eritttäin kovaan tavoite aikaan jotta sama voitaisiin saavuttaa kisassa.
Hän uskoi myös toistojen voimaan ei yksittäisten kovien vetojen. Kuivaharjoittussa pelkkää kuntopalloa ja omaa painoa.
Ja tavoitteen asettelussa median suuntaan let the swimming do the talking.
Bowmanin luennon lisäksi mielenkiintoinen luento oli uusi Seelantilaisten luento viimeistelyn eri lähestymistavoista. Siitä lyhyenä yhteenvetona voidaan sanoa, että suurimmat ongelmat viimeistelyssä esiintyvät kun muutetaan harjoittelukauden totuttua rytmiä liian paljon.
Hyvän esityksen veti myös Britannian päävalmentaja jolta sain hyvää vahvistusta omille ajatuksilleni tutun tiimin kasaamisesta maajoukkueuimareiden tueksi. Hän painotti tiimin jäsenten yhteistoiminnan sujumisen merkitystä ja sitä, että kaikkien alojen osaajien tulee olla samalla team playereita. Juuri näin olen pyrkinyt maajoukkuettamme kehittämään.
Vahvana teemana useassa luennossa oli myös teknologian eri muotojen mukaan tulo valmennuksen tueksi. Suomessa olemme kehittäneet videoanalyysiä ja haluamme olla mukana tukemassa älylättäriteknologian integroimista nykyiseen videojärjestelmään ja myös kärkiuimareiden arkeen. Mielestäni biomekaniikka on oleellinen osa nykypäivän valmennusta ja siihen tulee panostaa.